The Killers: The Man

Maanantaina Tessu teki Nosea, tiistaina ja torstaina tottista.

Bordercolliet ovat höpsötelleet vain höpsöttelyn ilosta. Possulla välillä vähän vakavampaa tottistreeniä, Stefalla en oikein mitään.

Stefa ei ole vanha koira sielultaan, eikä edes kropaltaan. Mutta kuitenkin ehkä niin vanha, että suljin siltä myös tokon lajivalikoimista. Aiemmin mainitsemani kiertonouto-ongelma ei ota korjaantuakseen, ja meidän taidot ei riitä siihen että kannattaisi metsästää EVL-ykkösiä yhdellä varmalla nollalla. On ollut muutenkin vaikea pitää pakkaa kasassa, ja yhden liikkeen eliminoiminen kokonaan laskee todennäköisyyksiä. Harmi sinänsä, koska tuntuu että Stefasta on tullut iän myötä muuten parempi - se on hurjempi, riehakkaampi ja itsevarmempi. Se tykkää tehdä ja teke kaiken räjähtävästi ja täysillä. Ja varsinkin koska ollaan tehty koko talvi oikeastaan vain kaukoja ja seuraamista, sen tekeminen näyttää tosi hyvältä. Mutta niin, ilman koetavoitteita olen huono treenaamaan.

Rally-toko sitten taas ei ole mun laji, on tullut todettua. Samalla lailla kun toko kyllästyttää mua pikkutarkkuudellaan juuri nyt, rally-toko on kyllästyttänyt aina. Se on tosi pientä näpertämistä sadanmiljoonan eri kyltin kanssa, joissa kaikissa pitää muistaa omat asiat ja virheet jotka nollaavat juuri sen kyltin. Arvostan juuri siitä syystä rally-tokoilijoita, siinä on enemmän liikkuvia osia kuin itse jaksaisin pitää kasassa.

Joten mitähän keksisin vanhalle eläkeläisrouvalleni. Suunnittelin jo opettavani sen viemään kaikki sukkani pyykkikoriin ja jättäväni koko kämpän siivoamisen vain sille, mutta onhan sekin nyt vain surullista, miettikää jos ainoa ilonne päivässä olisi viedä sukkia pyykkikoriin. Teoriassa Stefa ehkä pärjäisi pelkillä lenkeilläkin, mutta ei se varmaan kovin onnellinen olisi. Se on niin hirvittävän kateellinen aina kun nappaan autosta jonkun muun koiran treenihalliin, ja kun se näön vuoksi pääsee tekemään pikku höpsöttelyt se ihan räjähtää! Niin että joka kerta mietin että pitäisi jaksaa tehdä sen kanssa useammin, eikä vain noilla kisaavilla koirilla.

No. Moni varmaan miettii nyt että mikä tampio ihmisenä olenkaan, vastaushan on aivan silmieni edessä koko ajan. Kuten onkin. Olen tehnyt tuolla nuorella termiitillä NoseWorkkiä ihan vain saadakseni sille sosiaalista kokemusta, keskittymiskykyä ja itselleni motivaatiota koiralajeihin, vaikka sehän on nimenomaan markkinoitu kaikille sopivana lajina. Nimenomaan kaikille, ohjeissa on erikseen kohta siitä että myös muunlajiset eläimet saavat osallistua, mutta niiden säännöt kirjataan sitten kun se alkaa olla ajankohtaista. Jos kerran oikeat kissat saavat tehdä NoseWorkkiä, miksei minun pikku tokokissani?

Sitä voisi luulla että kokenut useassa lajissa kisannut ja vielä useampaa treenannut Stefa hoksaisi NoseWorkin sillä että vain ojennan sille sääntökirjan ja se lukee itse miten homma toimii. Mutta tilanne osoittautui yllättävä kyllä paljon hankalammaksi kuin pikku Tessun kanssa aikanaan. Stefa, älykäs ja tomera tokokoira päätteli heti homman nimen kun asettelin kolme kahvikuppia riviin olkkarin lattialle, ja alkoi järjestelmällisesti noutaa niitä minulle. Kyllä Iittalat lenteli kun yritin ottaa niistä koppia ennen kuin yksikään särkyy. Nouto oli sillä kaikkein vahvimpana, ja siihen se aina palasi läpsittyään kuppeja ensin tassuillaan kumoon, purtuaan kahvaa hampaillaan, ja tönittyään niitä kuonollaan.

Lopulta kompromissina hyväksyin kuonon kuppiin laittamisen, ja sitä Stefa sitten tarjosi. En tiedä arvasiko se lainkaan mistä on kyse, kun järjestyksessä vain työnsi naamaansa kuppiin toisensa perään, vaikka saikin aina palkan vaan siitä joka löyhkäsi riittävän vahvasti jopa omaan nenääni. Toisto toiston jälkeen kuppi valikoitui vain randomgeneraattorilla, ja mietin että Tessu aikanaan otti ehkä kaksi toistoa ennen kuin oli kirjaimellisesti hajulla asiasta. Tuntuu hupsulta, Stefa on kuitenkin tehnyt tunnaria, hakua, jälkeä, esineruutua, kaikenlaista hajutyöskentelyyn liittyvää. Jostain syystä eukalyptuksen löyhkä ei vaan soittanut sillä mitään kelloja.

No jaa, saanpahan tavoitteelliselle mielelleni tekemistä kun koitan opettaa Stefalle lajia. Ainakin sillä oli erittäin mukavaa, ja Teslan ja Possun oli aika olla kateellisia koiraportin takaa menoa katsellessaan.