Antti Tuisku: Swäg

Vuodessa Teslasta on tullut suuri koira. Possusta laiska ja Stefasta vanha. Vuosi sitten ihanana alkanut työ vie stressitasollaan mehut ja laittaa kyseenalaistamaan omat taidot. Yhdistystoiminta on karsiutunut ensimmäisenä, ja perässä koiralajien määrä on supistunut. Vuoden aikana nurkkiin on muuttanut myös joku mies, jonka kanssa suunnitellaan jo isompaa asuntoa(jonne kuulemma ei kuitenkaan mahdu neljättä koiraa).

Kesä on ollut treenittömin viiteen vuoteen. Puolessa välissä kesää jätin hakutreenit tauolle kun omat tavoitteet olivat aivan hukassa. Kesällä juoksutin Possulla parit viestitreenit, mutta kun sen juoksut osuivat kovimman treenipiikin ajalle nekin sitten jäivät. Jälkeä en tainnut tehdä kertaakaan, vaikka Possu ei olisi ollut kaukana kakkosluokan koekunnosta, ja siitä oli tarkoitus tulla Teslan päälaji.

Syksyllä treenit ovat tasaantuneet kertaan viikossa. Tokoryhmästä tauolle jääminen muuttui poisjäämiseksi, ja treenit ovat siirtyneet yksityiseen koirakouluun jossa kurssinvetäjä suunnittelee treenit valmiiksi eikä väsyneen insinöörin tarvitse vaivata päätään. Viikon aikana tehdään höpsöttelytokot kaikille ohjatussa treeniryhmässä ja samalle päivälle Teslan nosework-treenit. Nosework on osoittautunut sellaiseksi kiireisen ihmisen lajiksi. Sillä saa haistelutehtävin mehut pois innokkaasta paimenesta jos päivän jälkeen ei jaksa enää keittiötokoja tehdä.

Koirat ovat sopeutuneet elämänmuutokseen hyvin. Tiedostan että aiempina vuosina olen treenannut ihan puhtaasti liikaakin aina välillä, joten leikkaus siitä nykyiseen kerta viikossa -tyyliin tuntuu varmasti niistäkin hurjalta. Silti nämä ovat pieniä muruja, lenkeillä ne tuntuvat riehuttavan toisiaan enemmän, kun aiemmin Stefalla ja Possulla saattoi mennä pelkäksi köpöttelyksi. Nyt joka lenkki juostaan täysiä ja otetaan kaikki irti. Loppulenkistä Stefa ei enää jaksa, mutta Tesla jaksaisi lenkin perään vielä toisenkin.

Viikon päästä Tesla on menossa elämänsä ensimmäiseen kokeeseen. Se on Noseworkin esikoe, hajutesti. Minua jännittää hurjasti, koska vaikutan täysin kyvyttömältä oppimaan tämän lajin sääntöjä. Kokeenomaisesti treenatessa alan usein panikoida ja teen itse valeilmaisuja, vaikka Tesla on hyvin tarkka ja löytää hajulähteen joka kerta. Hajun löytyessä huidon ja huudan vain jotain, muistamatta lainkaan oikeaa toimintatapaa. En myöskään kykene ymmärtämään palkkaussysteemiä, koska kehässä saa olla palkat mukana mutta ne saa antaa vain yli metrin päässä löydöstä. Joko palkkaan suoraan löydön päällä tai unohdan palkan kokonaan. Kaiken lisäksi en ole ikinä nähnyt ainuttakaan hajutestiä, joten jännitys on kova.

En ole vieläkään varma aionko ostaa lisenssiä tälle vuodelle. Rehellisesti sanottuna ei huvita, koska kaikki muistavat millainen haloo siitä on ollut, ja Palveluskoiraliitto on hoitanut asian ihan vaan yksinkertaisen huonosti. Mutta jos kokeisiin tahtoo ei jää vaihtoehtoja. Koirat eivät ole vielä koekunnossa. Stefasta ja Possusta en osaa arvioida niiden tokotasoja yhtään, koska omasta laiskuudesta johtuen kaikki isot ja järjestelyä vaativat liikkeet jäävät aina tekemättä, ja treenaillaan vain seuruuta, kaukoja, tyhjäänlähetyksiä ja muita mihin ei tarvitse koota kentällistä rihkamaa.

Teslahan on ihan superhyvä, eilen työpäivän jälkeen päätettiin vetää ylimääräiset treenit (koirat ovat siis usein töissä mukana, ja kun treenihalli on "työmatkalla" ei kynnys yllätystreeneille ole mitenkään korkea) ja yllätyin kovasti miten paljon se jo osaa vaikka treeni on täysin suunnittelematonta. Se osaa seurata jo monta askelta, ja alkeet ollaan tehty noutoon, luoksetuloon, jääviin liikkeisiin, kaukokäskyihin.. Paikallaoloakin se on jo tehnyt ja on suorastaan yllättävän hyvä. Sovittiin juuri kavereiden kanssa että vuokrataan kevääksi hallilta omatoimivuoro niin päästään tekemään vähän muutakin kuin ohjatun ryhmän alkeita. Josko vaikka sitä paikallaoloakin porukalla. Sitä kun ollaan tehty vain yksin tähän asti.

Tesla on kyllä mainio pieni (tai siis pirun suuri) paketti. Sekava treenitapani on tehnyt siitä hyvin häiriöitä kestävän, ja sen mielestä treeni on aina IHANAA. Hassuinta on se, että työtä tehdessään se ei hauku, vaikka muuten onkin sellainen intohaukkuja. Jos vaadin liian vaikeita siltä lähtee kiukkumähinä, "selitä mitä tahdot niin teen sen". Olen yllättynyt miten hyvin se kestää korjausta, jos sen ensimmäinen perusasento ei kelpaa ja sanon "höpö höpö, teeppä uusiksi" lähtee siltä kirosana ja suorastaan yliyritetty, intopiukea perusasento. Jos sen kerran palauttaa takaisin paikalleen odottamaan, pysyy se sen jälkeen paikallamakuussa vaikka heittelisin leluja ilmaan ja hihkuisin vieressä. Vanha, tavoitteellinen minä veisi sitä jo koetreeneihin keräämään kokemusta kokeista, mutta nyt kun pysyn vankasti mukavuusalueellani me loistetaan vaan kahdestaan tyhjässä hallissa. Edes tokon uusia sääntöjä en ole lukenut, koska kuka sellaisia nyt jaksaisi selvittää.

Meille kuuluu siis ihan hyvää, vaikka meistä ei mitään kuulukaan. Poistin koko Facebook-tilini turhautuneena koko laitokseen, mutta Instagramiin yritän laittaa kuvia aika-ajoin, jotta Illuminati ei ala kuunnella minua puhelimen mikrofonista.