Timo Rautiainen, Jarkko Martikainen, Ismo Alanko & Toni Wirtanen: Tiernapojat

Hyvää joulua! Possu aloitti karvanlähdön joten meidän joulu todellanin on karvainen.

Apulanta: Valot Pimeyksien Reunoilla

Tänään oli tokokoe. Se meni just niin hyvin kuin saattoi odottaa kun koirat ei oo kolmeen viikkoon treenanneet paria kertaa useammin :D Muttei ne huonoja olleet. Semipaskoja vain.

Stepsun tavoite EVL:ssä oli ettei nollata mitään. Ihan ei onnistuttu, mutta aika lähellä oltiin.

Eka kehä alkoi ohjatulla noudolla. Stefa oli oikein mainio, se on alkanut oikoa merkin ohi kun ollaan tehty enemmän kiertoa kuin merkkiä, mutta nyt ei kiertänyt. Luovutus vino, perusasento vino, puri kapulaa.
Ohjattu nouto 8,5

Uutta liikettä jännitin. Viime treenissä se taas hyppi esteet menomatkalla. Nyt se vaati kaksi käskyä lähtöön, mutta lähti kuitenkin suoraan merkille, kiersi hyvin, pysähtyi seisomaan vaikka piti istua. En korjannut, kun en ole sitä istumista riittävästi treenannut vaatiakseni sitä. Piti noutaa vasen, joka on ollut vähän hankalampi kun Stefa lähtee taaksepäin, samaan suuntaan kuin ohjatussa. Nytkin lähti, sain sen lisäkäskyllä korjattua oikeaan suuntaan, otti kapulan, haki hyppyä tosi paljon, mutta hyppäsipä vain. Pysähtyi oikein siihen eteen epäröimään. Luovutus taas vino, perusasento vino, varmaan myös puri kapulaa.
Uusi liike 5

Sitten oli tunnari. Stefa säntäsi kapuloiden yli, katseli ympärillee, tuijotti minua, palasi kapuloille ja toi vaan jonkun. Kyllä se nyt tunnarin on yleensä osannut, tänään ei.
Tunnari 0

Ja seuruu. Edisti, oli väljää, hyppi juoksussa, piippaili, peruuttamisessa tuli eteeni ja teki jotain kumman rallytokoliikettä. Edisti silti vähemmän kuin mitä pahimmillaan :D
Seuruu 5

Ja sitten seuraava kehä. Aloitettiin ruudulla. En päässyt lähetyspaikkaan oikeasta suunnasta joten en saanut suunnattua Stefaa. Se sitten lukitsi itsensä ruutuun. Sinne lähti, pysäytin, sain yhdellä lisäkäskyllä ympyrän sisään. Ihan sikahieno korjaus, olin ylpeä! Ruutuun, pysäytin vähän liian myöhään, oli ihan narun päällä. Siinä ja siinä oliko ruudussa. Varmistin ja annoin lisäkäskyn. Loppu ok, seuruussa taas edisti.
Ruutu 5,5

Sitten oli ehkä Z. Ei voi enää muistaa. Meni istumisen maahan. Seuruu sitä normaalia edistämistä ja käännöksissä väljää.
Z 5

Kaukokäskyt. Olivat kivat ja hyvät, ei paremmasta väliä. Nousi (mun mielestä) riittävän korkeaan ja hyvään istuma-asentoon. Tekniikka puhdas. En tiedä onko haistellut jätössä, piipannut vai oliko vaan tuomarin mielestä yhä liian matala joka asennossa.
Kaukokäskyt 8,5

Ja viimeisenä luoksetulo. Stefa meinasi jo kaukojen jälkeen lähteä palkalle, joten luoksari oli TOSI PAHA, koska kehänlaita ja Stefan palkka oli ihan selkäni takana. Seisomisessa vaihtoi raviin, kaksoiskäskyllä meni maahan. Makuu ok, liukastui jarruttaessaan. Mun luo tullessaan JUOKSI OHI ja ajattelin että nyt se meni palkalle, mutta palasikin perusasentoon. Yllättävää.
Luoksetulo 5

Vikassa kehässä vielä paikkikset. Istumisessa oli kerran nostanut tassuaan. Makuulle meni nätisti mun käskystä vaikka oltiin vuorossa vikana. Oli kuulemma haistellut vähän. Luoksetulo oli hidas mutta mun käskyllä, loppu vino, perusasento vajaa.
Istuminen 9,5
Makuu ja luoksetulo 8,5

187,5 pistettä, ei tulosta.

Sellainen koe. Tosi paljon meillä on tehtävää jos aion sen valioksi ennen SM:iä saada. Mutta jotenkin on rauhallinen olo, tiedän mitä tehdä, tiedän että voin rauhassa keskittyä treenaamaan pariksi kuukaudeksi ja aloittaa ykkösten metsästyksen uudelleen keväämmällä, ehkä huhtikuussa. Katotaan saadaanko tuloksia kasaan ennen kesäkuuta ja ilmoittautumisajan loppua.

Sitten Possu. Sen kanssa kävi sellainen pikku vahinko, että ennen kehään menoa se istu häkissä hallin nurkassa. Ja sanoi joo. Ja tuomari sanoi sille joo joo! Ja sitten yhdessä lauloivat. Voitte vaan kuvitella millainen Possu oli kehässä, kun sitä oli vähän innostettu ja naureskeltu. Itse en parantanut asiaa, olen lepsuillut äänen kanssa treeneissä, ja palkkasin sitä hermostuksissakin kuten Stefaa - mikä saa Possun huutamaan kehässä. Tuomari totesi ekan kehän loppupuolella että jollei hän olisi itse huudattanut Possua aluksi ja olisi osasyyllinen, antaisi hän varoituksen ja hylkäyksen jos (kun) ääni jatkuisi. Perkeleen perkele. Hävettää kun olen päästänyt sen taas noin pahaksi, se oli ihan HIRVEÄ.

Aloitettiin seuruulla. Possu oli liikkeen ajan hiljaa. Annan liian teräviä sivukäskyjä nopeuden muutoksissa ja Possu reagoi niihin säpsähtämällä parempaan perusasentoon - rumaa. Oli se hillitympi kuin mitä se on ollut. Mutta hyppelehti ja oli ruma silti.
Seuraaminen 6,5

Puolikas z saattoi olla seuraava. Possu teki ok vaihdot, istu-maahan. Seuruu taas rumaa.
Z 8,5

Sitten oli ehkä ruutu. Possu humahti siitä komeasti yli ja rullasi kehänauhan. (Jännä juttu että kumpaakaan mun koiraa ei pysäytetty ajoissa.. yhteensattumaa?) En sitten saanut sitä enää ruutuun.
Ruutu 0

Ja vielä metallinouto. Kelpo nouto, suorahko luovutus, nätti irrotus, räjähti hienosti ja suoraan sivulle.
Metallinouto 9

Seuraavassa kehässä sitten luoksetulo. PossuKIN valui seisomisen raviksi, ihan kuten Stefakin. Ja sekin meni lisäkäskystä maahan. Wat.
Luoksetulo 5

Sitten kauko-ohjaus. Possun tekniikka oli tosi kiva, olen tyytyväinen! Yhden vaihdon teki ennen käskyäni kun ei jaksanut odottaa, siitä korjasin. Ja tekiköhän seiso-istu maahanmenon kautta vai seiso-maahan istumisen kautta. Ei voi muistaa enää. Silti, nää on olleet meillä työn alla että olen siihen nähden ihan tyytyväinen.
Kaukot 6,5

Tunnarissa Possu vaan juoksi kapuloille, nappasi ekan ja juoksi takaisin. Vaikka olin tehnyt tätä kehän laidalla ennen meidän suorituksen alkua, ja se toi joka kerta oman. Hitto.
Tunnari 0

Ohjatussa noudossa Possu taiteili tyypillisen seuruunsa. Pysähtyi hyvin seisomaan. Lähti oikealle kapulalle, kieritti sitä ensin puoli metriä kun ei muka saanut sitä millään suuhun. Suora luovutus, hyvä irrotus, nätti sivulletulo. Edes yhdellä mun koirista.
Ohjattu 8

Ja vikana paikkikset. Taisi haistella kun palasin sen luo.
Paikallamakuu 9

178 pistettä, ei tulosta

Tämmänen koe tänään. Näitä sattuu. En oo hirveän huolissani Possusta, noi sen ongelmat oli vaan ihan puhdasta treenin puutetta. (Ja kurittomuutta.) Voisin käydä sen kanssa vielä jonkun kokeen alkuvuodesta ennen pentulomaa.

Mikäs siinä, kuha jaksaa yrittää.

Loppuun vielä julma häkityskuva kun tungin koko perheen samaan koppiin.

Bon Jovi: You Give Love a Bad Name

Possun pentusuunnitelmiin tuli muutoksia, joiden syistä lisää Marjon kotisivuilla.  Uusi uros, tanskalainen Tiger, on hirmu kivan oloinen. Vähänkö harmittaa ettei meille mahdu enempää koiria vaikka kuinka änkeäisi.

Kävin treenaamassa tokoa, kun kennelyskän varoaika on ohi, ja voitiin taas mennä halliin. Koirat sanoi höhöö ei me osata enää mitään. Onnea meille lauantain kokeeseen.

Muse: Psycho

Tiivistys viimeiseltä kuukaudelta.

Possu kävi luonnetestissä. Siitä video tässä. Heti luonnetestin jälkeen jaksoinkin aiheesta avautua, enää en :D Totean vaan että vaikka katson arvosteluohje toisessa kädessä tätä videota uudelleen en saa näitä pisteitä samoiksi joihin tuomarit päätyivät. Mutta sitä sattuu. Läpi kuitenkin.

Olkkaritunnaria

Possu oli testissä oikein oma itsensä, reagoi nopeasti ja voimakkaasti, ja palautui myös nopeasti. Seinässä sen reaktio oli paljon voimakkaampi kuin olisin kuvitellut, ja se ei myöskään ihan heti siitä palautunut. Siitä seurauksena myös reagoinnit laukauksiin, jotka olivat normaalitilannetta vahvemmat.

Pisteet tässä:

Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +3 suuri
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauskokematon ++
hyväksytty, 150 pistettä



Mikään ei sentään mennyt miinukselle! Eikä noi nyt ihan päin helvettiäkään ole. Mutta onpahan video jonka voi jokainen katsoa ja tehdä omat toteamuksensa.

Ja mitäs sitten. Niin, sitten me treenattiin viestiä. Ihan hulluna, kaikenlaisia ohituksia. Olin ihan jeejee, Possu kiskoo itelleen tällä menolla tulokset peräkkäisinä viikonloppuina! Ja sit muutamaa päivää ennen Jokelan koetta alkoi Stefa yskiä. Saman päivän iltana Possu, ja seuraavana aamuna Muffinssi. Sepä siitä sitten. Se myös tokotreeneistä, joihin olin löytänyt pitkästä aikaa uuden palon ilmoitettuani koirat omaan kokeeseen tälle kuulle. Että näin, ollaan sitten sairaslomailtu vaan. Järjestettiin se Lapuan koe sitten viidelle muulle koiralle, joista sentään yksi paikallisia harrastajia :) Ja kannatti järjestää, saatiin yksi uusi käyttövaliokin!

Eka ralli pitkän levon jälkeen

Koirat on nyt alkaneet toipua yskästä sen verran että olen uskaltanut viedä niitä lenkille, ja tänään tehtiin jo ekat tokotreenitkin. Ne oli NIIN HYVIÄ. Taas näitä hetkiä kun tajuaa treenaavansa liikaa, kun koirat paranevat tauoilla.

Se jopa löysi kapulat vaikkei ne ihmissilmäänkään erotu.

Stefa jopa osas sen uuden kiertonoutohässäkän. Asettelin kaikki tilpehöörit ja nostin noutokapulat ja komensin kiertämään. Ja sehän kiersi! Pysäyttelin sitä kierron jälkeen ja tein sen jälkeen pelkkää kiertoa - se ei ennakoinut! Tein noutoja ja hyppyjä ja sehän osasi nekin :D Kummatkin! Ennen tätä taukoa se on osannut vain yhden niistä per treeni. Ja siinä ahnehtiessani otin siihen ne suunnatkin mukaan ja sehän osasi nekin. Hohoo, Stefanovitz on itsekseen ne opetellut! Se katala otus!

Possu teki myös kaikenlaista, ja oli oikein taitava. Osasi mm ohjatun noudon, jossa sille on aiemmin vasen kapula ollut harvinaisen vaikea. Ja ruudun lopun, jossa se on aiemmin lähtenyt seuruuseen ennen aikojaan tai sitten ei ollenkaan.

Mitäs tässä kun on fiksuja koiria. Sitten kun vielä saisi treenattua niitä ennen koetta sillai järkevästi, että ne osaisivat vielä sielläkin jotain :D

Vielä menee viikko että päästään ryhmätreeneihin mukaan. Sitten pari päivää hurjasti hallilla treenailua, jotta saadaan koirat tutustumaan koepaikkaansa.

Ps. Ilmoitin Stefan agilitykurssille tammikuusta eteenpäin. Hähä.

Queen: Another One Bites the Dust

Stepsun hakukokeess kävi kuten odottaa saattoi: koira ei edes yrittänyt ylittää kumpaakaan estettä. Eipä siinä sitten mitään toiveita tuloksesta ollut, vaikka tottispisteet karisivat muutenkin lähinnä yli-innokkaan räjähtely-Stefan ennakoinnin vuoksi :D Tottiksesta pisteitä kasaan 55.

Esine-etsinnässä meidän koekirous on päättynyt. Stefa löysi salamannopeasti esineet, kolmella pistolla. Aikaa ei mennyt varmaan minuuttiakaan, ja työskentely oli tuomarin sanoin täydellistä :D Täydet 30 pistettä.

Henkilöetsintä ei sitten mennyt ihan putkeen sekään. Meiltä jäi TAAS yksi ukko metsään! Taas, jälleen kerran, mun omaa mokailuani. Ärsyttää ihan suunnattomasti etten osaa pistottaa. Eka maalimies oli etukulmassa ja Stefa nosti sen kivasti, kaksi seuraavaa oli jossain 150 jälkeen kummallakin puolella samassa kohtaa. Stefa nosti oikealta puolelta ukon, ja tiputin itse ilmaisusta kaksi pistettä lähtemällä maalimieheltä ennen tuomarin lupaa. Olin tässä vaiheessa varma että Stefalta oli jäänyt välille yksi ja marssin pistottamaan takakulmia. Stefa yritti lähteä vasemmalla puolella taaksepäin (mahdollisesti sille puuttuvalle maalimiehelle) ja kutsuin sen sitten vielä poiskin. Toki sen pitäisi mennä jos se vain on hajulla. Mutta joo. Saatiin etsinnästä 116 pistettä, kaksi pistettä lähti vähän liian lyhyistä pistoista. Koira oli tosi kiva, totteli hienosti ja oli kuulolla. Vähän turhan nopeasti se kääntyi eteenpäin aluetta pistoilla, ja kerran se meinasi kadota horisonttiin tekemällä sata metriä syvän piston, mutta nämä varmaan johtuivat Kankaanpään avoimesta maastosta.

Koejärjestelyt oli tosi hyvät! Tuomarit oli tosi kivoja, ystävällisiä eikä lainkaan pelottavia. Virve Köppä oli kyllä kohtuullisen tiukka tottistuomari, mutta tosiaan, kiva. Hakumaastossa tuomarina oli Teijo Hanhilampi, eikä hänkään pisteitä ilmaiseksi jaellut.

Nyt Stefan ohjelmassa on lihastreeniä, ketteryysharjoituksia ja itsevarmuutta kiipeilemiseen ja hyppelemiseen. Ensi kesänä me mennään esteistä ihan heittämällä!

Possu kävi juoksemassa viime viikolla kakkosluokan pituisen viestiradan, 1000+1300+1300. Hyvin jaksoi. Sitten se kyllä loukkasi polkuanturansa, ja jännitän nyt ehtiikö se parantua ennen viikonlopun luonnetestiä.

3 Doors Down: Kryptonite

Taannoinen viestikoe päättyi meidän kohdalta surullisesti. Possu lähti mainiosti juoksemaan B-pisteestä A-pisteelle, olin niin tyytyväinen. Oltiin jo lähdetty siirtymään C-pisteelle kun radalta alkoi kuulua haukkua. Ehdin jo typerästi ajatella että radan laidassa on jonkun kotipiha tarhassa metelöivine karhukoirineen, se oli sellaista "räyh räyh tästä ei kuljeta!" -haukkua. Pysähdyttiin odottamaan ja kohta sieltä jo pinkoi kaksi koiraa, edeltä järkyttyneen oloinen Possu häntä koipien välissä suoraan jalkoihini, seuraavana Possua ennen matkaan lähetetty mali. Vaikka koitan olla sivistynyt, niin meinasin kyllä tehdä malinnahkarukkaset kun kytkettynäkin hurtta hyppi hihnaansa vasten Possua kohti. Mun rakkejani ei kiusata. Saatana.

No joo. Se koe meni sit siinä. Käytiin vielä esineruudussa hakemassa 29 pistettä mutta tottikseen ei enää menty.

Marraskuun lopulla on vielä tulossa pari viestikoetta, ensin Jokelassa ja viikkoa myöhemmin omassa seurassa Lapualla. Ollaan treenattu ohittamisia. Paljon. Haukkuvia koiria, sivusta juoksevia koiria, paikallaan oottelevia koiria. Valikoima on ikävä kyllä rajautunut lähinnä söpöihin koiriin, tänään saatiin radalle yksi rottweilerkin. Possu on ohittanut poikkeuksetta kaikki hyvin. Ihan ekassa treenissä heti kokeen jälkeen se vähän epäröi, ja annettiin ääniapua, muttei enää sen jälkeen. Sit vaan toivotaan että seuraava kokeessa tientukkija vain seisoo ja räkyttää, eikä esim loksauta leukojaan sijoiltaan ja niele kokonaisena.

Stepsulla on sunnuntaina hakukoe. Sen maastot on ihan superkunnossa, olen oikein tyytyväinen niihin. Tänään viimeksi treenattiin umpipiiloja, tyhjän umpipiilon takana olevaa maalimiestä, irronneella norskirullalla ilmaisua, umpparin ilmaisua. Sellainen sadan asian yhdistelmätreeni. Olen tyytyväinen lopputulokseen, kyllä mä tuon kanssa kokeeseen uskallan.

Esteitä ei olla loukkaantumisen jälkeen tehty. Huomenna kokeillaan, mutta totesin jo että mennään edes tekemään ne hyvät maastot. Treenataan sitten koko ensi talvi lihaksia ja itsevarmuutta, jotta ens kesänä menis esteet epäröimättä ja ilmavaralla.

Tokoakin ollaan tehty. Se on ollut suunnitelmatonta ja kamalaa. Jonkun pitäis suunnitella meidän tokotreenit. Varmaan sen miehen joka on HongKongin mainoksessa.

Ismo Alanko: Kriisistä Kriisiin

Stefan hakukokeelle lauantaina kävi vähän räkäisesti. Mentiin aamulla kasiks kentälle kokeilemaan esteet ennen varsinaisen kokeen alkamista, ne kun on Stefalle ollut se heikoin lenkki. Otettiin kunnon lämmittelylenkki pohjalle ettei vaan rikota koiraa just ennen koetta. Ja sit kentälle. A-este oli pelottava, ensi töikseni sain liimata sen harjalle vedetyn jesarin takaisin paikalleen jottei koiran varvas jää esteen osien väliin. Ja sitten kokeiltiin saada Stefa siitä yli. Ja eihän se mennyt. Autoin sen alkuun, nostin lähemmäs harjaa niin että se pääsi itse kiipeämään loppuun ja tulemaan alas. Ei siltikään uskaltanut mennä avustamatta. Nostin sen pari kertaa alkuun jotta saisin sen luottamaan siihen että kyllä se pääsee yli - ja sitten se tuli alas ja kantoi toista takajalkaansa mahan alla. Koitin kävelyttää ja venytellä, muttei se siitä miksikään mennyt. Laitoin koiran autoon ja lähdin koepaikalle vielä kävelyttämään lisää josko olisi vaan vähän venäyttänyt ja se menisi itsellään ohi. Mutta eihän se mennyt, ja todettiin sitten paikan päällä että jäädään pois tästä kokeesta. Kiukutti ja itketti ja vähän kiukuttelin ja itkin.

Kotona tutkin jalan tarkemmin, reisilihas oli ihan turvonnut. Laitoin suurilla lääkintämiehentaidoillani siihen kylmää, kohoasentoa ja kompressiota. Joskaan idealsiteeni ei koiran jalassa kovin kauaa pysynyt. Mutta ainakin oli yritetty.

Sunnuntaina jalka oli jo parempi, Stefa käveli jo normaalisti, muttei vielä venytellyt jalkaa. Sunnuntai-iltana se jo venyttelikin.

Joka tapauksessa se saa nyt olla levossa koko ensi viikon. Peruin suosiolla seuraavan viikon jälkikokeen, vaikka jalka olisikin kunnossa ennen sitä ei oltaisi ehditty treenata esteitä sairasloman vuoksi. Seuraava tavoite olkoon Kankaanpään hakukoe, ja sormet ristiin ettei iske korvatulehduksia tai lihasvaurioita.

Possu oli juossut viime viikolla huonosti viestiä. Kaksi treeniä meni niin että se juoksee kaksi matkaa hyvin, kolmannella jää keskelle istumaan. Kiukutti, eihän sitä voi kokeeseen viedä jos se jää keskelle. Pähkäilin mistä tämä yllättävä ja uusi ongelma voi johtua, kun mieleen nousi niinkin yllättävä vaihtoehto kuin että koira on väsynyt. Oltiin tehty joka päivä viestiä siinä pari päivää, ja kaksi matkalle jäämistä tapahtui pitkällä matkalla, eli koiralla saattoi ihan oikeasti olla lihakset kipeät, saati sitten stressitaso liiasta treenistä. Hoitona otettiin Possulle lepopäivät viikonlopulle, se sai kaksi päivää vain maata sohvalla selällään ja saada maharapsutuksia. Maanantaina koitettiin kisamatkasta ja Possu juoksi paremmin kuin ikinä. Ihan hyvä opetus minulle, olen huomaamattani taas treenannut joka päivä, monta kertaa päivässä montaa eri lajia. Koirat tarvitsee lepopäiviä myös.

Possu siis lähtee sunnuntaina Kemiin ihan ekaan palveluskoirakokeeseensa. Viesti-Sika! Koitan treenailla järkevissä määrin tämän edeltävän viikon, vaikka se onkin ihan supervaikeaa nyt kun Stefakaan ei treenaa yhtään. Kaksi päivää ennen koetta Possu saa taas totaalilepoa. Ja onnea mulle ja Villelle, meidän piti lähteä muutamaksi päiväksi moikkaamaan Marjoa, mutta tultiinkin siihen tulokseen että lähdetään sinne vain päiväksi. Kiva matka ajaa päivää varten.

Possu on tehnyt myös tokoa. Harmittaa kun aika ei riitä tokolle niin paljoa kuin tahtoisin, Possulla alkaa olla voittajan liikkeet tosi kivalla mallilla, ollaan saatu kaukokäskyt ja tunnarikin etenemään. Mutta ehkä sitten taas kun ollaan saatu pk-treenit talvitauolle.

CMX: Kultanaamio

Stefa teki keskiviikkona hakua. Kävi klassiset: maalimiehet ei löytyneet. Piti tehdä kiva pieni helppo suorien pistojen vahvistustreeni. Vissiin maasto oli vähän vaikeampaa kuin normaalisti, kun Stefa harhaili vaikka missä kaukana ja ukot ei nousseet. No, ensi viikolla ehtii vielä toisen kivan hauskan pienen treenin suorista pistoista, ja sit herran haltuun. Kyllä se nyt normaalisti maalimiehet löytää, en jaksa uskoa että tulos jäisi siitä kiinni.

Torstaina koirilla saattoi jopa olla lepopäivä. Aamulla tytöt kävi lenkillä kaverin poikien kanssa. Muttei mitään mielikuvaa mihin olen loppupäivän käyttänyt. Varmaan ainakin tottiskentällä kävin ampumassa ja tekemässä esteitä.

Kuva Wellu Vetoniemi

Perjantaina ohjelmassa oli taas tottista. Käytiin "vieraalla" kentällä Lapualla, kun mukavuudenhaluisena treenaan aina tuossa lähikentällä. Possu teki ensin paikkiksen kun toinen koira suoritti yksilöt, ja siitä palkatta yksilöihin ja pitkä seuruukaavio. Ei ongelmia, aattelin että se ois edes vähän sukkautunut, mutta ei sitten. Ehkä sen kanssa uskaltaa mennä kokeeseen. Esteitäkin tehtiin, ehkä kovasta tuulesta johtuen kolautti, mutta korjasi uusinnalla. Ei kuitenkaan epäröinyt uusia esteitä. Eteenmenossa sen sijaan hidasti vilkaisemaan minua, että "ootko varma että tuolla on palkka?" Pikkuvikoja, kun kenttä oli tosiaan käytännössä vieras, ja tahdoin kokeilla tekeekö se esteet ja eteenmenot ilman harjoittelua etukäteen.

Olen ottanut Possusta muutamia videoita ammuttaessa. Marjo varmaan tekee niistä jotain YouTubeen jossain vaiheessa. Jännä juttu on, että Possu vähän nyökkää mun kanssani, Villen kanssa ei. Minä en tykkää laukauksista, sävähdän itse joka kerta kun ammutaan, joten ei ihme jos koirakin reagoi. Millähän mut sais treenattua niin että Possu ei nyökkäile kokeissa? (Melkein kuuluu noi laukaukset tossa videossa. Niitä on siis kaks, ja loput aikaa ammun tyhjää tolla aseella.)

Lauantaina käytiin viestitreenaamassa ihan seurassa! Löydettiin toinenkin innostunut täältä päin, ja saatiin harjoitella sitä aidompaa koetilannetta. Siirtyminen B-paikalle toisen koiran kanssa ei ollut Possun mielestä mikään ongelma, sen sijaan sitä vähän kiukutti kun kaveri lähti matkaan, pieni vinkaisu pääsi. Otettiin viitisen lähetystä, ja vingahdus ei toistunut enää. Hyvä juttu! Sen sijaan, minun lähettäessäni se varasti melkein joka lähetyksellä, tosi paha juttu! Ei ole ennen tehnyt sitä, eikä nytkään tehnyt Villen päässä, mutta vissiin sitä kuumensi niin lähteä toisen koiran perään, että johtui siitä. Näitä treenataan onneksi jatkossakin, sovittiin uudet treenit ensi viikolle! 

Stefa ajoi vieraan tekemän jäljen. Se oli ihan perseestä :D Yksikään keppi ei noussut, jäljesti kyllä. Ikinä, ikinä ennen ei ole noin käynyt. Ois luullut että edes vahingossa nousee edes yksi, mutta ei. Tänään tehtiin korjaussarja Villen tallaamalla, ja koira haahuili menemään ihan ihme meiningillä. Käytännössä näytin sille kaksi ekaa keppiä, sitten se vasta alkoi oikeasti jäljestää. Kuinka hermostuttavaa. Pitää saada nyt vieraiden tallaamia jälkiä, kummallekin koiralle, pian!

Tänään myös käytiin Villen kanssa tekemässä vähän pidempi viesti. Oikeasti ei ees ollut pitkä, mutta eilistä pidempi. 200-320-320-500. Hyvin juoksi. Ensi viikolla on tiedossa paljon pidempää rataa, jotta tiedän uskallanko laittaa sen viestikoeilmon menemään.

Queen: Bohemian Rhapsody

Blogi on ollut vähän tauolla. Oli itsellä sellainen koiraharrastusähky ja kaikenlaista. Nyt oon jo kuukauden pari treenannut taas innolla, mutta kokeisiin ei olla päästy, kun Stefa sai pahan korvatulehduksen juuri ennen kakkosluokan hakukoettaan ja Possu ei ole ollut valmis. Nyt alkaa kuitenkin koekalenterikin taas täyttyä, Stefalla loppuu doping-varoaika ensi viikolla, ja paria päivää myöhemmin se osallistuu hakukokeeseen Mustasaaressa. Possu on varalla jälkikokeeseen samalle viikonlopulle, ja seuraavalle sillä on varma paikka.

Muutakin on sattunut. Muutettiin rivarikämppään. Lauma vähän kasvoi.

Kattokaa kun Possu on jotenkin rumassa asennossa :D

Kyseinen otus ei ole tosi ruma black tri käyttö-bc, vaikka välillä koitankin ihmisiä huijata että se olisi. Se on Villen bernincollie, tuleva rallytokotähti. Virallinen nimi on Mettänpeikon Leivon-Nainen.

Sitten vähän yhteenvetoa muista lajeista. Stefan haku on kivalla mallilla. Tuntuu että se on nyt niin hyvä kun vaan voi olla, ja meidän ensi viikon hakukoe ei varmaankaan tule olemaan maastoista kiinni. Jos vaan muistan tarkastaa kunnolla koko alueen se kyllä löytää, se risteilee, uppoaa hyvin syvälle, ilmaisee täydellisesti. En ole hakuosuudesta lainkaan huolissani.

Possun haku on siinä tilanteessa että.. No joo. Se uppoaa metsään ja löytää maalimiehet kyllä aina. Mutta sen pistot ovat rumia, se etsii "omalla tavallaan", Possun mielestä on loogista juosta ensin kolkyt metriä suoraan ja alkaa sitten vetää huimaa siksakkia jotta saa varmasti hajun. Ja aina se hajun saa. Olen tehnyt sille tosi vahvasti avustettuja treenejä jotta saisin sen menemään suoraan ja silti aina. No, eipä tuo ykkösluokassa mitään haittaisi, mutta kyllä se ylempiä luokkia varten pitäisi kuntoon saada.

Ilmaisunkin Possulle päätin, siitä tulee haukkuva. Ihan siitä ilosta että uskon sillä riittävän sisun haukkua metsässä kaukanakin ja minä ihan vaan tahtoisin haukkuvan hakukoiran! Vähän kivikkoinen on ollut tie, koska Possu ei hauku oikeastaan ikinä, joten kaivan suorastaan verta nenästäni. Sitkeesti ollaan treenattu, ja haukku on alkanut irrota, muttei se vielä ole niin vahvaa ja hyvää kun tahtoisin. Menee hakukokeiden korkkaukset varmaan ensi vuodelle.

Jälkeä ollaan tehty. Kumpikin koira ajaa hyvin, löytää kepit hyvin. Stefan viimeisen jäljen ajoi Ville, koska minä hermoilen sen kanssa. Stefa paahtaa hirveää kyytiä jäljellä ja mä roikun narussa sillai "oletkos varma, ei se jälki sieltä voi mennä!" Mutta koirahan tietää paremmin, mä en vain osaa siihen luottaa. Ville menee rauhassa ja Stefa saa tehdä työnsä, ja ajaa paljon paremmin kuin minun kanssani. Ville innostui aiheesta niin että ollaan ilmoitettu Stefa ja Possu samaan jälkikokeeseen 17. päivä Kalajoelle. Voi olla vähän treeniä edessä siltä varalta että osutaan tottispariksi, muuten ei varmaan pelättävää olisi.

Esineruutuakin olen muistanut tehdä! Koirat ovat oikein kivasti löytäneet koemittaiselta alueelta kolmekin esinettä alle viiteen minuuttiin. Vielä kun saisi ne toimimaan kokeissa, Stefa kun on vaan kerran kokeessa löytänyt esineruudusta yhtään mitään.

Possun kanssa on tehty viestiä. Se juoksee kivasti, sen kanssa alkaa rutiinit olla kunnossa. Odotteluaikaa ollaan tehty jopa puolella tunnilla, eikä koira onnekkaasti unohda mitä on tekemässä, vaan jaksaa kyllä juosta. Matka ei vielä ole kilometrissä asti, joten se pitäisi pikaiseen kasvattaa jos kokeisiin vielä syksyllä halutaan. 18.10. olisi Kemissä koe, ja meille on sieltä paikka varattu, mutta muutama ohitus- ja matkaharjoitus pitää sitä ennen tehdä. Ja varmaankin perua 17. päivän jälkikoe, jos seuraavana päivänä on viestiä tiedossa.

Näin se rauhoittuu oottelemaan viestimetsässä.

Tottiksessa Possu alkaa olla koevalmis. Esteet ylittyy noutokapulan kanssa komeasti, eteenmeno räjähtää, jäävät onnistuu.. Laukauksissa se vielä vähän niiaa. Vaikkei se ääniä pelkääkään niin ei se niistä kyllä yhtään tykkää, pakko mulkaista ampujaa joka kerta. Plääh. Stefa alkaa olla niin kierroksilla seuruussa että sen niiaaminen on ihan kohtuullinen, enkä siltä parempaa vaadikkaan. Mutta ne esteet! Hyppy menee vauhtia ottamalla ilman noutokapulaa, mutta noutokapulalla se lakkaa keskittymästä ja joko hyppää päin tai kiertää. Mulle riittäis että se hyppäis yhteen suuntaan ja palauttais kiertäen, mutta sekin tuntuu välillä olevan liikaa vaadittu. A-este menee yhteen suuntaan, takaisin joskus ja jouluna. Riippuu niin paljon siitä kuinka kauas saan kapulan heitettyä, ja riittääkö sen usko. Jos se yhtään himmailee takaisintullessa se ei pääse yli, on niin pikkuruinen. Surulliset pk-esteet.

Tokoakin ollaan, uskomatonta mutta totta, tehty! Siitäkin olisi koepaikka tiedossa, kummallekin koiralle, mutten sitäkään ole vielä maksanut. Koetoimitsijaparat, joita roikottelen näiden epäröintieni kanssa. Tullut tänä vuonna niin monta koetta itsekin järkättyä, että tiedän miltä se tuntuu :D

Possulla voittajaluokassa vielä kusee kaukot ja tunnari. Tunnari on alkanut toimia treeneissä jo, kaukot eivät sitten mitenkään. Keittiössä Possu tekee hienoja vaihtoja, mutta ulkona se loikkaa aina metrin eteenpäin joka vaihdossa. Treeniä se vain vaatisi, ei muuta. Myös muut liikkeet kaipaisivat lisää hienosäätöä, mutta niiden ongelmat ovat pienempiä.

Stefalla toimii melko lailla kaikki muu paitsi uusi liike ja ruudun tyhjäänlähetys. Tyhjäänlähetys toimii jos häiriöitä ei ole, mutta jos kentällä on jotain kierrettävää tai merkkejä tai mitä vaan, koira humahtaa sinne. Kiukuttaa, ensin olen opettanut koiran bongaamaan ne kartiot sieltä jotta osaa mennä niiden luo, ja sitten pitäisikin opettaa että ei, tällä käskyllä et mene niistä minkään luo. Loppuu taidot kädettömältä ohjaajalta. Uudessa liikkeessä se kierto on ollut vaikeinta. Stefa hyppäis esteet ja noutais kapulat ennemmin. Viime treeneissä sain sen jo vähän oivaltamaan kiertoa, joten toivottavasti saadaan tämäkin liike etenemään. Siinä vaan on niin monta liikkuvaa osaa.

Ja sitten, Possun pennuista! Possu tuli geenitestattua tuossa loppukesällä, ja tuloksetkin tulivat jo. MDR1 sillä oli normaali, mutta IGS:stä eli B-vitamiinin imeytymishäiriöstä Possu on kantaja. Kyleä ei ole testattu, mutta siitä laitettiin nyt testit menemään. Peukut pystyyn että olisi normaali! Varauros on jo katsottuna jos Kyle paljastuu kantajaksi, mutta toivotaan ettei sitä tarvitse käyttää. Minä niin tykkään Kylestä <3 div="">

Ja siinä varmaan se. Koekalenteri näyttää tosiaan täydeltä, tai siis, siellä on paljon noita "ehkä" -kokeita kun ollaan varasijoilla tai syystä tai toisesta vielä jarruttelen. Possu pääsee ihan sopivalle treenilomalle keväällä pennutuksen takia, ja Stefan treenit vasta alkavat siitä kun se pääsee ainoaksi koiraksi treeneihin!

Hozier: Take Me To Church

Tänään käytiin toko SM:issä. Olen ihan mielettömän onnellinen ja tyytyväinen Possuun, se on kyllä ihan uskomattoman upea koira. Ja tuli sellainen olo, että itsekin on osannut jotain tehdä oikein, että jonain vuonna jatketaan vielä finaalipäivälle asti.

SM-keli oli tänä vuonna ihana. Lämmintä vähän alle 20 astetta, aurinkoista. T-paidassa tarkeni, mutta kuuma ei tullut. Possukaisen vuoro oli vasta iltapäivällä, olimme luokkamme 89. koirakko. Yhteenseä avo-koiria oli sata. Pari päivää aiemmin viimeistelytreeneissä sain kunnon jännityksen päälle, kun tajusin että Possu on niin hyvä, että sen on oikeasti mahdollista sijoittua. Ja siis ihan oikeasti, tuli olo että tavoitteen voi laittaa sinne viiden parhaan joukkoon pääsemiseen. Menin niin paiseisiin että yritin rauhoittaa pääni ajattelemaan että ykkönenkin on riittävä, huonokin ykkönen. Mutta, kun mielikuvitus lähtee lentoon, se lähtee.

No niin. Ekassa kehässä tuomarina oli Marko Puranen, joka on oman kokemukseni mukaan tosi tarkka ainakin perusasentojen suoruudesta. Liikkeinä liikkeestä maahanmeno ja seuruu. Maahanmeno oli sievä, kaikin puolin paras mahdollinen Possulta. Seuruu oli vähän lennokasta, uskoisin pistevähennyksen olleen siitä.
Liikkeestä maahanmeno 9

Seuruukaavio oli ehkä hieman keskivertoavoa pidempi, ei kuitenkaan mikään liian pitkä. Possu oli kivantuntuinen, ei painanut, poikittanut, hyppinyt. Juoksuun lähdettäessä se otti pari komeampaa loikkaa, ja vikalla suoralla sen ajatus harhaili ja sen pää kävi maassa. Yks parhaita koeseuruita!
Seuraaminen 8,5

Kokonaisvaikutus 9

Ekasta kehästä sännättiin suoran toiseen, tässä tuomarina Mauri Pehkonen. Aloitettiin luoksetulolla. Kun käännyin katsomaan koiraa näin että Possu istui tosi skarppina, oli sellainen olo että nyt se tulee hyvin! Lähti pirun lujaa, aattelin ettei pysähdy ollenkaan, mutta pysähtipä vain, niin että naps kuului! Ei se ihan lukkojarrutus ollut, vaan nappasi apuaskeleen liukkaalla ruoholla, mutta hirmuhyvä joka tapauksessa. Tosi hyvä kuitenkin, koska oon treenannut pysäytystä lähinnä hiekalla, jossa se usein lukkojarrutuksen tekeekin, ja kun siirryttiin nurmikolle huomasin heti että stopit vähän venyy.. mutta se on niitä fysiikan lakeja se :D Loppuosan ois voinut olla nopeampikin, ripeää laukkaa kuitenkin. Suora eteentulo, räjähti sivulle kuin puuro lautaselle inttiaikoina. Olin niin tyytyväinen että oisin voinut itkeä.
Luoksetulo 10

Sitten estehyppy. Toin Possun ylivarovasti esteelle ettei lähde keulimaan. Nätti hyppy, nopea istuminen, takaisin tullessa tulikin suoraan sivulle!! Tätä olis pitänyt treenata enemmän, koska sitä Possu tekee paljon, ja perusasento jää sitten vajaaksi kun tulee suoraan sivulle, siitä pistemenetys.
Hyppy 9

Kokonaisvaikutus 10

Kolmannessa kehässä tuomarina Timo Pussinen, itselleni uusi tuttavuus. Kehä alkoi kaukokäskyillä. Possun vahva liike, se on lähes poikkeuksetta tehnyt kympin kaukoja sekä kokeissa että kokeenomaisissa treeneissä. Joten, olin treenannut vaan ekaa ylösnousua ja palkkaillut siitä. Ja nyt se kostautui. Kaksoiskäsky maahanmenoon. Eka ylösnousu tosi hyvä. Ja meni sitten vielä maahankin. Minkä jälkeen totes että wat, taasko ylös, sähän oot aina palkannut ekasta! Panikoin ja kimitin peräkkäin kolme istumiskäskyä, minkä jälkeen vedin henkeä, ja annoin yhden selkeän, jolla koira nousi. Lopun teki nätisti.
Kaukokäskyt 0

Liikkeestä seisomisessa piste putosi varmaan seuruusta. Stoppi oli nopea ja varma, tassut pysyivät tiiviisti omilla sijoillaan, vaikka koira päänsä taivuttikin katsomaan perääni.
Liikkeestä seisominen 9

Kokonaisvaikutus 9

Vikassa kehässä sitten vielä nouto ja paikkis, tuomarina Tuire Marjamäki. Tätä kehää odoteltiin pitkään, ja ehdin koko tuon ajan ruoskia itseäni kaukokäskyjen nollasta, ykkönen kun oli siinä mennyt. Kaveri koitti lohduttaa että eikös se vielä ykköseen riittäisi, jos saatte kympit sekä noudosta että paikkiksesta. Sen varaan ei kuitenkaan uskalla SM-kokeessa laskea, joten yritin todeta pelin menetetyksi ja rauhoittaa mieleni.

Nouto oli juuri niin hieno kuin mitä Possu tekee! Loppu-pa vino.
Nouto 9,5

Paikallamakuussa Possu oli hieno, ja pysyi tiukasti sijoillaan, vaikka karvanlähtöaika kutitti. Kaksoiskäsky ylösnousuun. Tuomari kirjoitti tosi pitkään arvostelua, jolloin Possu vähän laulahti, muuten se oli ollut liikkeiden välit ihanasti hiljaa.
Paikallamakuu 9

Kokonaisvaikutus 8

156 pistettä, AVO2, sijoitus 36/100

Otetaan rennosti kehien välillä. C Kati K

Harmitti kaukokäskyt ihan hirveästi! Varsinkin kun olen tälläinen laskeskelijaluonne, joten totesin että jos kaukot ois olleet 9 olisi Possu sijoittunut toiseksi. Ja joukkuekin olisi päässyt neljänneksi. Harmitti, ihan todella, tyhmä minä, joka kangistun treenaamaan aina samoin. Järkevällä treenaamisella olisi tältäkin vältytty. Sitten, valitettuani jollekulle tätä kovanonnen koetta, ja kuullessani vastauksena tarinan koirasta joka oli paineistunut eikä tehnyt mitään totesin että niin. Olenpa minä kiittämätön paska :D Mulla on kuitenkin ylihyvä koira, joka teki mielettömän hienon pisterivin kaukoja lukuunottamatta. Oli hyvin käsissä kehässä, teki mulle töitä, ei ottanut häiriötä.. sanalla sanoen ihana. Halkean ylpeydestä kun mietin miten hyvää työtä Possu teki, kun muistelen missä oltiin vuosi sitten ja missä ollaan nyt. Vähänkö me ollaan loistavia? Ensi kerralla päästään palkinnoille ;)

Laitoin viestiä ensi viikon Uusikaarlepyyn kokeeseen, ja vaihdoin Stefan Possuksi. Josko saisi sen puuttuvan AVO1:n. Treenattavia asioita meillä on nyt ne kaukot, ihan kokonaisina, muutenkin ensimmäisten käskyjen totteleminen, ja vinot perusasennot. Ja sitten heruu ykkönen Pipaltakin.

Mun koira teki oikeesti ysiä ja kymppiä SM-kokeessa. Huippua!

Pitänee tässä sivuta nopsaan Stefan pari edellistä tokokoettakin. Ykkönen on ollut jo hyvin lähellä!

	26.5.2015	31.5.2015
Paikallaistuminen	10	10
Paikallamakuu	9	10
Seuruu	5	7,5
Z	7	6
Luoksetulo	0	7
Ruutu	8	5
Ohjattu nouto	6,5	0
Metallinouto	5	9
Tunnari	10	9
Kaukot	8,5	6
	214,5	216,5

Liitinpä hienon taulukon tokokoe-excelistäni. Kokkolan kokeessa 26.5. Ongelmaksi kävi yllättäen luoksetulo, jossa Stefa teki ylimääräisen stopin seisomaan :D Ohjatussa Stefa lähti väärälle kapulalle, mutta sain sen hyvin korjattua oikealle. Metallinoudossa koira lähti luovutuksen jälkeen takaisin esteelle. Joka tapauksessa, ykkönen oli jo tuon nollatun luoksetulon ja parin muun pikkumokan päässä.

Rotumestaruuksissa Laukaalla mokattiinkin ohjattu! Stefa lähti nätisti hakemaan oikeaa kapulaa, ja kesken palautuksen muuttikin mieltään, juoksi väärälle ja vaihtoi kapulat! Tuomarikin nauroi ettei ollut ennen nähnyt mitään vastaavaa, enkä ollut kyllä minäkään.. Ruudusta Stefa keuli loppuosan seuruuseen ennen käskyä, zetassa se teki yhden vaihdon väärin, ja kaukoissa.. En muista? Sen siitä saa kun ei päivitä heti. Joka tapauksessa, taas jo ohjatun ja ruudun onnistuminen olisi antanut meille sen ykkösen.

Tarkoitukseni oli lopettaa tämä tolkuton tokokokeissa ravaaminen, mutta näiden kahden jälkeen päätin jatkaa. Se ykkönen on kuitenkin niin lähellä! Kunhan saadaan paketti kasaan, niin kyllä me ainakin yksi EVL1 ennen sääntömuutosta saadaan.

Coldplay: The Scientist

Apua, olen ollut niin rikki etten ole kirjoitellut yhtään mitään. Oottelin Stefan tokokokeeseen asti että olis jotain kerrottavaa, ja sen jälkeen iski niin raaka angsti että totesin että parempi olla kirjoittamatta yhtään mitään. Turhautti niin hirveästi, että vaikka koira on hyvä, ja tekee loistavasti ne vaikeat asiat, aina tapahtuu jotain kertakaikkisen typerää, niin että nytkin nollattiin kolme liikettä.. Sadan pisteen arvosta. Tässä vaiheessa näen taas ne hyvät asiat ja uskon että tiistain kokeessa on mahdollista napsauttaa kaikki kohdilleen, mutta otti aikansa hyväksyä tappio.

Muttei mennä asioiden edelle. Viime viikonlopun vietin Laitumella ihan siitä ilosta että koulu loppui, ja vietin neljä päivää "kesälomaa". Helatorstaina lähdettiin kaverin kanssa häiriötreenaamaan VPKH:n mätsäriin Vammalaan. Koirat toimi tosi kivasti häiriöstä huolimatta, seuruussa kyllä huomasi että niitä häiritsi kun kiertelin ihan läheltä muita ihmisiä ja koiria - mutta onpahan treeninaihetta! Muuten ne eivät olleet moksiskaan hälystä kun tehtiin kaukoja, noutoa, jääviä.. Noita on kyllä niin paljon häiriötreenattukin että oisin yllättynyt jos ottaisivat häiriötä :)

Sata vuotta sitten asuessani vielä Punkalaitumella treenasin VPKH:n kentällä aina kun kortittomana sinne kyydin sain - joten nähtiin tuttujakin. Yksi mokoma yllytti osallistumaan mätsärin käyttöluokkaan Possun kanssa - ja sehän tuli toiseksi! Kaunis näyttelysika. En aio ikinä kertoa kellekkään osallistujien kokonaislukumäärää.

KÄY-2. Merkattaiskohan se noin? Palkinnot oli kyllä kehäsekoilun arvoisia.

Lauantaina sitten repäisin ja vein äidin Eosin möllitokoon Toijalaan. Possun kanssa mentiin avoimeen luokkaan koetreenaamaan. Se nurmikenttä oli Possun mielestä IHANA, olin ihan hämmentynyt kun se haisteli siellä, Possu kun ei juuri haistele. Muutenkin sikanen oli aivan hirveä, seuruussa sen pää heilui ja taisi tarvita pari lisäkäskyä, seisomisessa kääntyi mun perääni kun kiersin sen takaa, ja kaukoissa ennakoi! Ennakoi, se kärsäkäs! Ja mikä pahinta, liikkeiden välit se huusi kuin pasuuna. Onnekkaasti muistin tällä kertaa puuttua siihen joka kerta, ja tuomari oli ymmärtäväinen eikä puuttunut minun puuttumiseeni. Raavittiin kuitenkin kasaan ykkösen verran pisteitä, vaikka kokonaisvaikutuskin putosi kaksi pojoa siitä metelistä. Sijoituttiinkin toiseksi!

Eosin kanssa tavoite oli että se jaksaisi palkatta koko luokan läpi. Olen harkinnut vieväni sen ihan oikeisiin kokeisiin sääntömuutoksen jälkeen, kun ei ole enää kahta seuruuta ja luoksepäästävyyttä. Eos kun on vähän valikoiva, joten on ihan turha kuvitella että kuka vaan karvainen setämies pääsisi sitä silittelemään. Naamaraja! Joka tapauksessa, Eos jaksoi palkatta oikein hyvin. Mun sosiaalinen palkka oli sen mielestä ihan merkillistä, sitä meidän pitää vielä harjoitella. Ja loppua kohti se tuntui vaan kiihtyvän, kun olisi halunnut palkkansa! Eos on ehkä vähän aikuistunut, vaikka se pönttöpää yhä onkin silti. Mutta, tokon alimmista luokista onneksi selviää vähän pöntömmilläkin koirilla, kun on vaan jaksanut tehdä pohjat kunnolla, vaikka tässä tapauksessa ne pohjatkin teki joku muu. Epsu keräsi pisteitäkin ykköseen asti, ja sijoittui kolmanneksi! Olin ihan mykistynyt, varsinkin kun kokeessa oli ihan oikea arvostelu eikä mikään möllikoelisäarvostelu. Tykkäsin, on tosi noloa tehdä möllissä 200 pistettä, jos virallisissa olisi tullut hikiset 160.

Sitten en ehkä keksi enää mitään aiheen välttelemiseksi, vaan on pakko mennä siihen Stefan EVL-kokeeseen. Koe oli Vaasassa, tuomarina Veijo Kinnunen. Kenttä oli nurmikenttä. Etukäteen kauhistelin ruutua, jossa oli sininen ruutunauha vihreässä nurtsissa, lähetyspaikalle näytti siltä kuin nauhaa ei olisi ollut lainkaan! Toki, koiran pitäisi osata mennä sinne silti, mutta ruudun bongaaminen on muutenkin ollut meillä vähän kyseenalaista, joten jännitti.

Aloitettiin ryhmäliikkeillä. Istumisessa Stefa oli siirtynyt omituisesti perseensä päälle istumaan, Kinnunen tulkitsi sen kertomalla että koira oli "kipristellyt varpaitaan". 

Istuminen 10

Paikallamakuussa Stefa ilmeisesti oli sievästi. Kun palattiin koirien luo, se haisteli, taas, ja söi ruohoa. Pitänee tehdä jotain tuolle sen ahdistukselle kun kävelen sitä kohti. Kinnunen ei huomannut, tämä sikailu oli niin huomaamatonta.

Paikallamakuu 10

Ja sitten yksilöt. Ehdin pikaiseen palkata Stefan, minkä jälkeen sännättiin ekana koirakkona kehään tekemään koko EVL putkeen. Järjestely ei ollut paha, vaikka alkuun sitä säikähdinkin.

Seuruu oli paha. Hirvein. Seuruu. Ikinä. Stefa haahuili, edisti, meinasi karata useampaan otteeseen makkaragrillille.. Mun EVL-tasoinen koirani karkaa buffettiin. Hieno homma hei. Pysähdyksissä Stefa saattoi kiertää sivulle oikealta, lisäkäskyjä oli sata, ja tosiaan sitä että karjuin "HEI SIVU" kun koira otti spurtteja grilliä kohti. Ansaittu nolla.

Seuraaminen 0

Zeta tehtiin onneksi poispäin grillistä. Stefa alkoi taas kuunnella, eikä seuruun lisäkäskyjä tarvittu. Vaihdotkin se teki kaikki hyvin, enkä kääntänyt päätäni varmistaakseni niitä, hyvä minä! Pisteet lähti paskasta seuruusta.

Z 8,5

Luoksari oli Stefaksi superhyvä! Maahanmenossa se hiipi vähän turhan monta askelta.

Luoksetulo 9

Ja sitten se kaamea ruutu.. Merkki oli superhieno, vaikka koira vähän ennakoikin, niin vähän että ois ehkä jäänyt tuomarilta huomaamatta. Sitten lähetin ruutuun, ja se meni merkkien ja kehänauhan väliin! Koitin neuvoa ruutuun, muttei se sinne sit mennyt. Voivoi.

Ruutu 0

Ja sit ohjattu. Merkki vähän venyi, mutta koira jäi kuitenkin riittävän lähelle. Ja sitten käskin sen ruutuun! Stefa juoksi kapulalle, jäi sinne seisomaan hämmentyneenä ja suuntasi ruutuun. Ei yhtään auttanut että huusin "eiku nouda! siis oikee!" Että näin tänään, ei se oo läheskään aina koira joka mokaa. Ärsytti ihan sikana, meidän vahva superliike.

Ohjattu 0

Metallinoudossa viskasin kapulan ihan minne sattuu, se oli esteen vasemmalle puolella. Käskytin tosi selkeästi hyppäämään, jotta Stefa ei kiertäisi estettä kuten se on usein tehnyt, ja sehän hyppäsi. Takasin tullessa käänsin vähän päätä oikealle jotta se muistaisi esteen - ja juuri ennen kuin jolkotti siitä ohi se vaihtoikin suuntaa ja hyppäsi esteen. Oisin tässä vaiheessa halunnut hurrata ja superpalkata sen, jee mikä mahti-Stefa! Loppu me sitten kyllä tyrittiin, jostain syystä luovutuksen jälkeen Stefa lähti takaisin hypylle..? Hämmentävää.

Hyppynouto 5

Ja sitten tunnari. Ensin minä tiputin kapulan kun annoin sitä takaisin liikkurille. Stefa lähti lujaa etsimään, haisteli kaikki, tosi läheltä, mutta ei kalistellut tai siirrellyt niitä! Otti oman, lähti hirveetä karkua takas - ja tiputti kapulan! Luovutuksessa taisi vielä ennakoida sivulletulon, tai oisko ollut lähdössä takas kapuloille, tai jotain. Mä en selvästi treenaa loppuja riittävästi. Yhtä kaikki olin supertyytyväinen, me saatiin tunnarista jotain pisteitä!

Tunnari 5

Ja sit vielä kaukot. Jännitti, Stefahan on nollannut ne nyt monasti kokeissa, kun se ei vaan nouse istumaan sieltä. Järjestys oli M-S-I-M-I-S-M, eli se vaikeampi, kun maahan-istu tulee vasta puolessavälissä. Mutta Stefapa teki the parhaat koekaukot ikinä!! Olisko se M-S-vaihdossa liikauttanut vähän toista takatassua..? Mutta hyvin vähän, ja vain toista. Olin ihan sitä mieltä että juoksen kehästä pois kesken kaukojen kun olin niin tyytyväinen, mutta onneks jatkoin loppuun kun olivat niin hyvät. Ja sit Kinnuska oli sitä mieltä että Stefa istuu liian matalana ja vaanivana :D Ja olin ihan nöyy, minun supermahtava koirani teki ylihienot kaukot ja sai noin onnettomat pisteet!

Kaukokäskyt 7,5

171,5 pistettä, EVL0

Että näin siinä sitten kävi. Olin tosiaan niin rikki kuin tokokokeen jälkeen nyt vaan voi olla, mutta kun myöhemmin laskeskelin, oltais pärjätty ihan kivasti, jos Stefa ois löytänyt ruutuun, seurannut ees kohtuullisesti ja mä en ois tyrinyt ohjattua noutoa. Ei se ykkönen ehkä niin kaukana olekaan.. Ja parempi ois ollakin kulman takana, koska tiistaina on koe taas! Onnekkaasti sentään hiekkakentällä, josko koira löytäis vaikka ruutuun.

Käytiin muuten seuraavana päivänä treenaamassa. Koirat osas ruudun (Possukin). Ja keksin ehkä pikaratkaisuita Stefan seuruuseen.. ehkä. Mutta, sit oonkin ollut joko töissä tai nukkunut, niin en oo kerinnyt treenaamaan niin paljoa kuin tahtoisin. Mutta jos se tiistaina tekee yhtä hyvin, eikä tyritä noita tonkertaisia, niin ykkönen on jo kyllä tosi lähellä!

HIM: Right Here In My Arms

Stefa on omasta mielestään ihan terve. Ikävä kyllä siltä ei kysytä, vaan se joutuu elämään treeni- ja lenkkitaukoa ja syömään kanaa ja riisiä vielä toisenkin viikon.

Possun kanssa on vietetty laatuaikaa. Onko väärin myöntää että on kiva touhuta välillä vain yhden koiran kanssa? Toivottavasti muistan tämän kun Pikku-Possut syntyy enkä ala hamstrata lisää harrastuskoiria.

Maanantaina meillä oli hurjan surulliset tokotreenit. Possun kanssa hinQvinQteltiin seuruuta, luoksetulon stoppia, noudon luovutuksen suoruutta. Kaikkea sellaista tyhmää mistä kokeissa lähtee pisteitä. Tultiin siihen tulokseen, että Possun seisomisen nolla johtui vaan siitä, että se edistää ja reagoi liikkurin käskyyn, joten se yleensä on jo menossa maahan kun minä sanon käskyn. Seuruuta siis treenattava tähänkin.. On tosi tylsää ja tyhmää ja tuloksetonta hinkata jotain seuruun pään asentoa. Oikeasti! Mutta se on sitten virheenä niin iso, varsinkin nyt kun Possu siinä sivussa edistää ja poikittaa, ettei sitä vain voi jättää. Ja se noudon luovutus ajaa minut hulluuteen, jollei muuta. Ja luoksarin stopit.. niiden vaan täytyy olla teräviä! Kauneusvirheitä siis kuitenkin kaikki (paitsi se seuruu), mutta treenatessa sitä ei ajattele että "onneksi on vain näitä pikkuasioita hinkattavana" vaan pikemminkin "ollaanpa me paskoja ja mistään ei tuu ikinä mitään".

No. Mutta. Niin.

Tiistaina mentiin Possun kanssa tekemään tottista. Ammuttiin sille vähän. Se ei kyllä tykkää ampumisesta vaikkei siitä ahdistukaan. Järkevin lähestymistapa tähän lienee vain ammuskella sille silloin tällöin, eiköhän se siitä opi että ääniä joskus vain tapahtuu. Possu myös hyppeli metristä estettä. 85 ja 95 oli sille helppoja, 105 senttiä sitten ei niinkään(ikävä kyllä meillä ei ollut viiden sentin lautoja, joten asteikko meni hassusti). Kyllä se senkin kahdesti hyppäsi, mutta kolautti kummallakin. Tässä pitänee vain tehdä toistoja tolla 85 ja 95 kunnes saadaan se oppimaan että joka kerta hypätään, toi metrinen menee kyllä ihan itsestään. Kuinka mielettömän hienoa, että ekassa pk-hyppytreenissä saadaan koira jo metrisestä yli :D Ja niin kauan kuin sitä Stefan kanssa jahkattiin!

A-estettäkin tehtiin, loivana tosin. Possu tuppasi menemään sen niin vauhdilla että hyppäsi heti harjalta, joten tehtiin toistoja lelu maassa esteen takana. Tässäkin kaivataan muutamaa toistoa vielä, jotta koira oppii käskyn ja oikean alastulotekniikan, sitten täyskorkealle aalle! Supermahtava hypersika, joka ei oikeasti tarvitse mitään itsevarmuus- ja hyppytekniikkatreenejä!

Seuraava pk-aihealue oli eteenlähetys. Possu on tehnyt sen tasan kerran aiemmin. Nyt, järkevänä, vaikeutin matkan superpitkään ja kaveri vei lelun koiran nähden. Sinnehän se sinkosi, kuin tykin suusta, vaikkei palkkaansa heti löytänytkään. Tähänkin se tarvii vain jotain kaksi treeniä oppiakseen. Olen täynnä iloa ja onnea.

Illalla tehtiin vielä sitä pirun seuruun pään asentoa, ja koin oivalluksen! En tiedä mitä tapahtui, yhtäkkiä Possu vain alkoi toimia. Mä saatan oikeasti saada sille kauniin ja ihanan seuruun!

Tänään käytiin sitten maastotreenailemassa sateessa. Tallasin Possulle jäljen, 280 metriä, 5 keppiä, janalähetys. Jätin jäljen vanhenemaan ja tehtiin esineruutua ja käytiin lenkillä. Esineruudussa Possu harjoitteli luovutusta, vein esineet sen nähden suht lähelle, ja siitä lähti. Joka kerta se toi esineen upeasti, kertaakaan pudottamatta suoraan mun kämmeneeni. Ilmeisesti viimetreenin pudottelu oli kertaluontoinen talvitauosta johtuva asia. Sen esineruudustakin saa siis nopeasti koevalmiin!

Jälki vanheni tunnin, ja sitä odotellessa käytiin vielä lenkilläkin. Possu on hauska lenkkikaveri. Tuo mulle välillä käpyjä jos sattuu löytämään jonkun erityisen hienon. Muttei tuijota mua maanisesti tai jää jumiin käpyjenjahtaamiseen. Sille voi siis vaan heittää kävyn ja se on sillai "Jee heitit kävyn! Nyt voin tehdä jotain muuta kunnes taas pyydät tuomaan kävyn!" Nähtiin rupisammakko, ja Possu nuolaisi sitä. Ehdin kiljaista ei ennen kuin se nappasi koko konnan suuhunsa :D Ällöttävältä se selvästi maistui, ja pikainen googletus osoitti että rupisammakossa on limakalvoja ärsyttävää myrkkyä.. Ilmankos Possu niin sen makua syljeskeli! No, selvisipähän rupisammakko :D

Ajettiin vielä se jälkikin. Possu nosti kaikki kepit ilman apuja, vaikka olin varautunut hidastamaan sitä liinasta. Kulmasta se kaahotti yli, muttei mennyt kuin kymmenisen metriä ennen kuin palasi takaisin jäljelle. Viimeisestä kepistä se meni sivusta ohi, ja palasi hakemaan sen, ilman apuja kuitenkin. Melkoinen tehosika! Taidan viedä sen jälkikokeeseen heti kesäkuulla! :D

Sanoin jo parille kaverille ja sanon teillekin: toi koira on niin mieletön, että kaikki mun tulevat koirat tulee olemaan pettymyksiä siihen verrattuna.

CMX: Rikkisuudeltu

Meidän vappu sai ikävän käänteen, kun aattoiltana Stefa lakkasi syömästä. Se oli vielä ihan virkeä ja reipas, muttei syönyt. Vitsailin kavereille että melkein pitäis lähteä päivystykseen kun se ei ikinä jätä ruokaa.

Yöllä Possu herätti meidät kahdesti. Sillä oli hätä, avasi taas verhotkin kun ei muuten herätty. Ajateltiin että sen on maha sekaisin, Ville käytti niitä pihalla ja sanoi että Possulla ei ollut mitään hätää, mutta Stefa oksensi ja ripuloi.

Aamulla Stefa seurasi mua vessaan ja ripuloi koko kylppärin lattian täyteen verta.

Soitin hakuporukalle että tänään ei treenata, ja lähdettiin viemään Stefaa päivystykseen. Ylistarossa oli vapunpäivän päivystys, ja matkalla osasin olla tosi kiitollinen siitä että asutaan Seinäjoella, joten päivystykseen on aina lyhyt matka kun ollaan alueen keskellä. Paikan päällä eläinlääkäri tutki Stefan ja totesi että se ei ole ihan heti käsiin kuolemassa, ja komensi meidät aamupalalle sillä välin kun kursi kokoon kissaa.

Stefa oli todella kipeä. Se ei juuri liikkunut, sitä piti kutsua monta kertaa että se jaksoi nousta ylös odotushuoneen penkin alta. Mitään se ei enää ripuloinut eikä oksentanut, oli ihan tyhjä koko koiraparka. Olin varma että se on syönyt jonkun rotanmyrkkysyötin ja kuolee kohta käsiin.

Lopulta päästiin Stefan kanssa hoitoon. Stefa tutkittiin ja laitettiin tippaan. Sillä todettiin aggressiivinen suolistotulehdus. Stefa sai pahoinvointilääkettä ja antibioottia pistoksena, ja antibioottikuurin. Hoito-ohjeet olivat tarkat: koko seuraava viikko pelkkää kanaa ja riisiä, mieluusti kuutena ateriana päivässä. Seuraava viikko hiljalleen siirretään omalle ruualle. Kielto kaikista treeneistä ja lenkeistä mieluusti dopingvaroajan loppuun asti, ainoastaan sisätottelevaisuutta saa tehdä aktivointina. Maitohappobakteereja ja runsasta nesteytystä.

No. Vappu meni sitten siinä. Stefa oli tosi kipeä vielä lauantainkin, vasta illalla se alkoi olla vähän parempi. Edelleen tänään, tiistaina, se on vaisumpi kuin yleensä. On se jo paljon parempi, liikkuu, sählää, heiluttaa häntää ja turhautuu tekemisenpuutteesta. Muttei se esimerkiksi Possua haasta leikkiin pissatuslenkeillä. Eilen aamulla se ei enää ripuloinut, mutta kun annettiin ruoka vain kolmena ateriana, oli maha taas sekaisin illalla. Ei tästä ihan nopeasti parannuta.

Koko juttu on tosi outo ja yllättävä. Stefalla on hädin tuskin maha ikinä sekaisin, saati sitten tälläinen yllättävä ja näin paha suolistotulehdus. Eläinlääkäri sanoi ettei tämä ole edes tarttuvaa, joten Possulla ei ole hätää. Jostain se silti tuli, ja laittoi suunnitelmat uusiksi. Nyt osaa olla vaan todella kiitollinen siitä että Stefa on palautumassa jo parempaan.

Possu oli suorastaan hellyyttävän huolissaan Stefasta ensimmäiset päivät. Se nukkui Stefan kyljessä, ja hälytti minulle ja Villelle jos Stefalla sen mielestä oli jokin huonosti. Nyt, kun Stefa on palautunut jo lähes normaaliksi itsekseen, Possua vaan vituttaa. Stefa saa paljon enemmän huomiota ja aterioita ja pissatuslenkkejä ja kaikkea kuin Possu. Sen seurauksena Pikku-Possu on alkanut vähän härkkiä Stefaa, ja sitä saa olla komentamassa kun sen mustasukkaisuus äityy liian vahvaksi. Rehellisesti sanottuna en edes tiennyt että koirat voivat toimia tällä tavalla, hätyyttää omistajia auttamaan kipeää kaveriaan, tai olla kateellisia toisen erikoishoidosta. Joo tottahan tiesin että koirat voivat olla vähän mustasukkaisia. Mutta että näin selkeästi!

No mutta, Possu saa sitten vastavuoroisesti yksilöllistä lenkkeily- ja treeniaikaa. On vähän tyhmää olla Possun kanssa kahdestaan lenkillä, tuntuu kummalta. Mutta nyt vasta huomaa kuinka hieno ja tottelevainen siitä on tullut, varma irtipidettävä joka paikassa, ja kiltti kuin mikä. Toivottavasti en nyt treenaa sitä burn outiin kun se saa kaiken treenihuomion :) Ei vaan, nyt ei sitten olla edes treenailtu, kun huoli Stefasta on ollut niin kova.

Treenaamattomuudesta huolimatta Possu kävi tokokokeessa sunnuntaina. Koematkalla saatiin pieni jännitysmomentti, kun pysähdyttiin koirahoitolalle käymään, ja kun siitä lähdettiin varttia vailla Possun kokeeseenilmoittautumisaika, huomattiin että koepaikalle olikin matkaa kuuden kilometrin sijaan 66 kilometriä! No, mitäs sitten, soitin koetoimitsijalle että apua, ei millään ehditä sinne ajoissa, voidaan ehkä juuri ja juuri ehtiä ennen luokan arvioitua alkamista. Kaverin raskaasta kaasujalasta oli hyötyä tuolla matkalla, ja ihanan joustavan koetoimitsijan ansiosta ehdittiin kokeeseen ajoissa ^_^ Possun kanssa mentiin kehään yksilöliikkeisiin melken heti koepaikalle saavuttuamme, ja tehtiin yksi hirveimmistä koesuorituksistamme ikinä :D Kehuja kyllä saatiin, olin kuulemma ihastuttavan tyyni ja rauhallinen, vaikka saavuttiin paikalle sellaisellakin kiireellä ja haloolla.

C Oona Väyrynen

Seuruussa Possu edisti aivan hirveästi, ja poikittikin vielä. ÄRSYTTI tuollainen sikailu!
Seuraaminen 8

Edistävä koira. C Oona Väyrynen

Moniko koira edes taipuu seuraamaan näin.. C Oona Väyrynen

Liikkeestä maahanmenossa Possu nousi perusasentoon liikkurin käskystä.
Liikkeestä maahanmeno 10

C Oona Väyrynen

Luoksetulo oli hienoin ikinä! Vaikka ennen kehää kokeillessani se siirtyi seis-käskystä vain raville.. Taikaa!
Luoksetulo 10

Liikkeestä seisomisessa Possu edisti seuruussa, eikä näin ollen kuunnellut käskyäni yhtään! Meni sitten maahan. Annoin kaksi lisäkäskyä, joista ekalla nousi takaisin seuraamaan, ja toisella jäi sitten seisomaan. Sainpahan korjattua! Loppu erinomainen.
Liikkeestä seisominen 0

Loppu oli hyvä! C Oona Väyrynen

Noudossa luovutus oli väljä ja vino.
Noutaminen 10

Näin väljä luovutus. C Oona Väyrynen

Kaukokäskyissä Possu jäi huonosti makaamaan, mutta nousi silti ekalla käskyllä! Erinomaiset kaukot!
Kaukokäskyt 10

Näin huonosti se jäi. C Oona Väyrynen

Mutta nousi! C Oona Väyrynen

Estehypyssä Possu meni MAAHAN esteen toisella puolella :I Nousi siitä lisäkäskyllä istumaan, ja tuli käskyllä nätisti takaisin.
Estehyppy 8

Takaisin hyppäs hyvin. C Oona Väyrynen

Paikallamakuu otettiin sitten loppuun. Treenasin sitä ensin kehän laidalla jättäen Possulle pallon etupalkaksi. Olen tällä saanut sille ihan eri ilmeen paikallamakuuseen, eikä se enää venkoile, sikaile, tai vaihtele lonkkaa.
Paikallamakuu 10

Possu oli kehässä iloinen ja virkeä, oikein reipas tapaus. Vähän turhankin innokas, mahdollisesti kun koepaikalle tultiin niin kiireellä. Se innokkuus näkyi sitten seuruussa. Ääniä siitä lähti tosi vähän, olen tyytyväinen, kaukokäskyjen ja hypyn välissä taisi ulvahtaa kerran.
Kokonaisvaikutus 10

C Oona Väyrynen

AVO1, 172 pistettä, sijoitus 2/10

Ykkönenhän sieltä sitten tuli, eikä ihan huonoilla pisteilläkään, nollasta huolimatta. Näissä pisteissä tosin on himpun verran tuomarinlisää mukana, mutta jollain muullakin tuomarilla oltaisiin kyllä ykkönen saatu. Vähän matalammilla pisteillä sitten kuitenkin ^_^ Possu on kyllä kiitollinen treenattava, kun nytkin se esitti pahimmat sikailunsa, eikä silti mennyt tuon huonommin.

AVO1-pose

 

Jontte Valosaari: Haastaja

Riikka haastoi minut 11 kysymyksen haasteeseen. Veikeää. 

"Idea on varsin yksinkertainen: vastata haastajan laatimiin 11 kysymykseen, keksiä itse vastaava määrä uusia kysymyksiä ja haastaa muita bloggaajia mukaan."

Kiitos Riikka! Mua ei ikinä haasteta mihinkään :D En tiiä jaksaisinko vastailla vaikka haasteltaisiinkin.

1. Mistä olet keksinyt koiriesi nimet?
Kaikkien, vai näiden nykyisten? Nemi oli sarjakuvalehdestä, Goottityttö Nemi. Rood on hollantia ja tarkoittaa punaista. Stefalla oli nimi jo valmiina, ja se on erinomainen nimi pikku insinöörikoiralle :D Stefa on siis tiiviste, teidän autoissanne on stefoja. Ja Possu von Nakki.. No, tähän liittyy tarina. Ville aikanaan lupasi että saan ottaa toisen koiran jos hän päättää nimen. Ne ehdotukset olivat ihan kamalia, lopputulemana sain päättää kahdesta: Nakki von Possu vai Possu von Nakki. Totesin että mieluummin huutelen kylillä Possua kuin Nakkia. Sitä paitsi, tykkään possuista! Ovat söpöjä ja fiksuja, oikein hyviä esikuvia pikku harrastuskoiralle! Paljon saan kuulla että miten noin söpöllä koiralla on noin ruma nimi, ja toteen vaan että miten niin, sehän on nätti kuin sika pienenä!

2. Millä nimellä kiroat koiriasi?
Possu on luontevasti senkin sika. Kumpikin on tarvittaessa senkin tyhmiä. Aika radikaalia vai mitä! Tokon kuuntelutreeneissäkin mun saattaa kuulla huutavan että hei senkin tyhmä ei sitä noin tehdä :D En muista koska viimeks oisin ollut oikeesti vihainenvihainen näille. Ovat niin murusia etteivät tarvii kovempia kirouksia!


3. Saitko valita itse pennun pentueesta? Jos sait, niin miksi valitsit juuri kyseisen yksilön?
Possu on eka koira jonka olen saanut valita, kaikki muut on kasvattaja minulle osoittanut. Ja sen valitsin koska se oli niin SIKA. Se oli se koira josta kasvattaja sanoi että tuota hän ei itse ottaisi, sen kanssa tulee vielä olemaan vaikeaa. Se oli juuri sellainen kuin mun ideaali unelmaharrastuskoira olisi.


4. Oletko jo löytänyt itsellesi sen "the rodun" vai onko se vielä etsinnässä?
En myönnä löytäneeni! Mutta olenhan mä löytänyt, niin :D Haaveilen aina kaikenlaisista hauveleista, mutta julmasti en silti ota ikinä muita kuin bordercollieita. Bordercolliet on niin helppoja. Ne nukkuu sisällä eikä vaadi koko ajan aktivointia. Niitä voi aktivoida varastoon! Tehdä välillä paljon ja välillä vähän. Ja ne oppii kaiken helposti, kuuntelee mitä mä sanon, ja on niin tottelevaisia ja fiksuja. Oon siis kuunnellut todella paljon sitä "mikäs sun ollessa kun sulla on noita bordercollieita", joten oon itekin alkanut uskoa siihen että kaikki muut koirat on tosi vaikeita, ja nää nimenomaiset on helppoja ja syntyy valmiina. Sit aina silloin tällöin tapaan niitä ekoja bordercollieita jotka on aivan käsittämättömän kamalia ja muistan että niin, kyllähän mäkin oon näiden kanssa vaivaa nähnyt ennen kuin näistä tuli tälläsiä.


5. Mitä piirteitä arvostat koiran ulkonäössä?
Tää on vaikea kysymys. Arvostan paljonkin asioita ulkonäössä, mutta hyvin harva niistä on pelkkää ulkonäköä. Arvostan funktionaalista rakennetta, mutta se ei ole pelkkää ulkonäköä. Arvostan kohtuullisen pituista turkkia, johon ei tartu roskia ja lika varisee pois. Mutta sekään ei ole pelkkää ulkonäköä. Ihan jos mennään puhtaasti kauneuskäsitteisiin, niin minulla on kaksi heikkoutta: pystykorvaiset ja split-facet. Rood on selvästi jättänyt minuun jonkin reiän.


6.  Ikimuistoisin hetki koirien kanssa?
Näitä on Roodin kanssa parikin, mikä lasketaan? Se kun silitin peuranvasaa, kun yritin puhua niille hevosta ja ne yllättäen kuuntelivat ja tulivat luokseni. Ja Rood sitten flippasi paikaltamakuusta ja hyppäsi pystyyn peläyttäen ne pois. Vai se, kun Rood lenkillä toi mulle kaksitoistapiikkisen peurapukin, ja melkein paskoin housuuni? Possun eka tokokoekin oli ikimuistoinen, oli ihan mieletöntä mennä kokeeseen koiran kanssa, joka teki kokeessa kuten treeneissäkin.


7. Tekikö koirasi tuhojaan pentuna? Mikä oli pahin tuhotyö?
Nemi teki ihan hirveästi tuhoja. Vanhempien luona on vielä pirtinpöytien jalat järsittyjä, ja seinissä reikiä. Ihan uskomatonta näin jälkeenpäin ajatellen, miksi kummassa se niin paljon tuhosikin.. Rood ei tuhonnut oikein mitään. Yhden kuupan. Possu on tehnyt pari reikää lattiaan, mutta siinä kaikki.


8. Miten päädyit pitämään blogia?
Silloin kun 14-vuotiaana sain Nemin, oli vain pidettävä blogia! Se oli pakko, ei mikään neuvoteltavissa oleva asia! Nemin jälkeen aloitin Roodille blogin tänne bloggeriin, ja Roodin poismenon surutyössä lisäilin tänne Nemin blogin aikaiset tekstit. Tykkään siitä että ne ovat kaikki täällä, ja jos musta joskus tulee hyvä, voivat ihmiset käydä lukemassa ajoista kun en ollut hyvä.


9. Nimeä kolme suosikkiblogia, joissa vierailet säännöllisesti?
Millähän rajaisin nämä vain kolmeen? Emmin blogi ehdottomasti. Varsinkin nyt kun Emmillä on pentu, hauska seurata miten hän tekee pentutreenejään. Mairen, Emmin, Mervin ja Tertun blogi. Tykkään ihan hirveästi tämän blogin äidinkielestä, tekstityylistä, sanaleikeistä :D On nautinto lukea hyvää tekstiä! Ja tämä ei ole koirablogi ollenkaan. Mutta joskus kaipaan kokkausvinkkejä :D


10. Minkä vuoksi olet aikoinaan innostunut koirien kanssa harrastamisesta? 
Syytän Viisikko-kirjoja. Olen lukenut ne ala-asteikäisenä kymmeneen kertaan. Kaikki 22. Paulin Tim oli the koira. Ja kirjan kantta koirakirjoihin verratessa päätin että se on bordercollie, ja että jonain päivänä ottaisin vielä bordercollien nimeltä Tim. Jännä fakta, kirjassa sanotaan että Tim on ruskea, ei mustavalkoinen kuten kirjojen kansissa. Sivuseikka, Timin minä halusin. Sittemmin ahmin Koirahullun päiväkirjat moneen kertaan, ja voin myöntää että lueskelen niitä yhä edelleen jos iskee treenimasis. Siellä on niin lujaa treeniangstia ja vaikeuksien kautta voittoon -meininkiä, että luo minuunkin uskoa. Tosin, oli pakko ostaa ne omaksi, kun en kehdannut enää lainata kirjastosta :D


11. Jos saisit kysyä yhden kysymyksen koiraltasi, mikä se olisi?
Muruset, haluaisitteko te lisää lepopäiviä? Tai, turhaan minä sellaista kysyisin, valehtelisivat kuitenkin. Tai jos tarvitsisivat enemmän lepopäiviä, eivät ne sitä itsekään tietäisi.

Ja nyt mä pääsen haastamaan! Ketähän haastaisin? Lauman lapinkoiria tietenkin! Leila, Liisa ja Tuija! Teidät on haastettu! Kysymyksiksi.. Hyvin pitkälti samat kuin Riikan kysymykse, ja Riikalle esitetyt. Koska ovat JÄNNIÄ kysymyksiä!

1. Miksi olet päätynyt juuri näihin koiraharrastuslajeihin?
2. Valitsetko koiran harrastuksen mukaan vai harrastuksen koiran mukaan?
3. Olisiko sinusta kasvattajaksi?
4. Oletko jo löytänyt itsellesi sen "the rodun" vai onko se vielä etsinnässä?
5. Mitä piirteitä arvostat koiran ulkonäössä?
6.  Ikimuistoisin hetki koirien kanssa?
7. Mikä on paras piirteesi koiranomistajana?
8. Mikä on salainen rotuhaaveesi?
9. Entä salainen harrastustavoitehaaveesi?
10. Minkä vuoksi olet aikoinaan innostunut koirien kanssa harrastamisesta? 
11. Jos saisit kysyä yhden kysymyksen koiraltasi, mikä se olisi?

HIM: Killing Loneliness

Viime tekstin jälkeen tehtiin heti kuuntelutreeni illalla. Odotin pahoja asioita, koska en ole tehnyt Stefalla kuuntelutreenejä sitten ikinä. Kaiken lisäksi tein sille ihan tapporadan, jolla oli, no, kaikki. Mallinsin teille hienon kuvan aiheesta. Paintilla mallinsin. Minä insinööri.

Minä seisoin siis koko ajan paikallani, huitoen ja neuvoen Stefaa minne mielin sen menevän. Eka yhtälö meni kutakuinkin näin: 

merkki + ruutu + maahan-istu + merkki + oikeenpuoleinen ohjatunkapula + ruutu + irti + tänne + seiso matkalle

Ainoa yhtään vaikeampi tehtävä oli kapulan vieminen ruutuun, Stefa pudotti sen aina ruutuun lähtiessään, ja jouduin ohjeistamaan sen takaisin hakemaan sen. Joku katsomaan jäänyt sivullinen sai päivän huvit kun ohjeistin Stefaa "ruutuun" - "top" - "nouda" - "ruutuun" - "top" - "nouda". Mutta, sinne se kapula silti vietiin! Hyvä me! Muutenkin Stefa oli niin hyvä, että tämän jälkeen lisäilin tunnarit ja metallikapulan heiton alkuun. Sitten pallottelin sitä ruutuun, ohjatunkapuloille, ruudusta tunnariin, tunnarista metallille.. Se oli ihan mieletön! Stefa oli tosi taitava ja tarkka. Se ei kertaakaan mennyt ruutuun väärin, aina hyvin täsmällisesti keskelle takarajalle kuten on opetettukin. Haki aina oikean ohjatunkapulan. Tunnarilla oli joka kerta tarkka, ei kolisutellut hampailla tai viskonut, ei maistellut oikeaa eikä vääriä, vaan toi heti oikean. Vaikeutukseksi viskasin sille vielä metallikapulan merkin ja tunnarin väliin, ja käskin merkiltä tunnarille - onnistui! Ihan mielettömän hyvä Stefa. Tuntuu että ymmärsin lopulta jotain, sehän osaa kyllä tämän kaiken, ja pystyy ne tekemään - mutta sit kun me tehdään liikkuroituna se tekee AINA ensimmäisen kerran väärin. Voiko olla että sitä ei vaan huvita! Sit kun sille sanoo "Stefa KESKITY" se tekee kyllä oikein. Mutta ennen tätä keskittymiskomentoa se rallattelee kaiken vähän sinne päin. Ehkä se sittenkin tykkää rallytokosta enemmän kuin tokosta.

Possu teki myös kuuntelutreeniä, tosin, vähän yksinkertaisempia. Tehtiin ihan sellaista että heitin noutokapulan, ja lähdinkin seurauttamaan. Heitin noutokapulan, käskin maahan. Jäävissä palasin koiran viereen, ja käskinkin koiran maahan enkä perusasentoon. Olivat sille tosi helppoja! Vaikeutin sitten niin että viskasin pallon ja lähdin seurauttamaan eri suuntaan. Viskasin pallon ja tein luoksetulon pallon ohi, se oli vaikeaa. Heitin sekä pallon että noutokapulan ja käskin tuoda noutokapulan - kaikista vaikeinta. Mutta parin toiston jälkeen nekin alkoivat toimia, super-Possu!

Lauantaina tehtiin taas vähän kokeenomaista Stefan kanssa. Taas se oli ihan tyhmä ekalla kerralla. Ei vaan muka voi löytää merkille ja ruutuun, vaikka löytää ne sitten kyllä ilman näyttämistä tai eri neuvoja kun sanon että kunnolla nyt. Turhauttaa. Mitä tälle pitäis tehdä? Sanoa ennen joka liikettä että nyt sitten, teeppä kuule kerralla oikein.

Sunnuntaina Stepu pääsikin sitten hakumetsään! (Haettuaan ensin aamulla ekan AVO-tuloksensa rallytokosta. Sijoittuivat kolmansiksi ^_^ ) Mulla oli suunniteltuna kohtuullisen helppo treeni jossa kokeilin silti kaiken - suorat pistot, tyhjät, ilmaisun. Treeni sitten kuitenkin kaatui siihen, että noin kymmenen kertaa koiraa etukulmaan pommitettuani kävin toteamassa ettei siellä mitään maalimiestä ollutkaan - upsista! Koira parka, kauden eka treeni ja heti oikein vääntösäätö turhan takia. Muutin sitten treenin äkkiseltään niin että tyhjä jäi pois ja tehtiin vain suoria. Silti Stefan oli vaikea upota viiteenkymmeneen metriin, kun tahtoi usko loppua. Harmi, se teki sinne etukulmaan ihan mieletöntä pistoa, upposi vaikka kuinka syvälle, ja kääntyi eteenpäin ja teki laatikkoa jajaja.. No, mutta. Ens treeneissä koitetaan sitten korjata tää.

Maanantai ja tiistai tehtiin tekniikkaa. Stefalle tein taas kokeenomaista sekaan, päätin tehdä sille pari kokeenomaista liikettä nyt joka treenissä. Ja eilen tehtiin koko EVL läpi. Paljon se vielä sääti ja sähläsi, mutta oli se taas jo paljon parempi! Tuntuu että toi kokeenomainen treeni on nyt se avain, kun joka viikko kirjatessani fiktiivisiä arvosanojani ylös, ovat ne vähän paremmat. Eivät ne kyllä ykköseen vielä riitä, että ihan hyvä ettei olla kokeeseen menossa lauantaina. Mutta josko sitten jossain vaiheessa saavutettaisiin se varmuus ja tasaisuus.

Velvet Six: Never Let Me Down Again (Depeche Mode cover)

Kokeen jälkeen iski lievä turhauma. Stefa osaa liikkeet laboratorio-olosuhteissa, se osaa ne treeneissä kyllä. Sitten kun mennään kokeeseen, kaikki hajoaa. Ollaan tätä pohdittu omassa seurassa jo hetken, meillä on paljon treeneissä loistavia evl-koirakoita, joiden tulostaso kuitenkin heittelee. Viimeisimpiä ajatuksia:

Koetreenit
Näistä aina muistutellaan. Joka kouluttaja kertoo että koetreenit ovat se avainsana mitä tulee treenaamiseen. Ja kyllähän me tehdään koetreenejä - ehkä kerran kuussa. Seura järjestää kuukausittain kokeenomaisia, mutta eihän niihinkään aina ehdi. Ja se kerran kuussakin olisi liian vähän.

Pitkät suoritukset
Ja sitten kun niitä kokeenomaisia tehdään, tehdään harvemmin kaikkia liikkeitä. Tehdään osa liikkeistä, ne varmimmat. Toki, kokeessa erikoisvoittajaluokka on yleensä jaettu useampaan osaan, joten mitään superpitkää suoritusta ei tarvitse tehdä, mutta silti huomasin Stefan aiempia kokeita selaillessani, että se mokaa todennäköisemmin ne viimeiset kuin ensimmäiset liikkeet. Kokonaisuudet merkkaavat, teknisestä osaamisesta ei ole mitään hyötyä jos pakka ei pysy kasassa kokonaisuutena.

Kuuntelutreenit
Nämä ovat toinen asia josta kouluttajat meille aina kertovat. Pitää tehdä kuuntelutreeniä, kaavan rikkomista, temppuratoja. Ja silti me ei ikinä tehdä! Sen koulutuksen verran tehdään, ja siihen se sitten jää.

Näiden oivallusten pohjalta tein sitten etenemissuunnitelman. Koirat saavat nyt seuraavat viikot yhden tai kaksi koetreeniä viikkoon, Stefalle koko EVL yhdessä osassa. Samaten tehdään kerta viikkoon kuuntelua. Oikeasti, aina vaan suunnittelen tekeväni sitä, mutta silti sitä ei ikinä tehdä. Temppuratoja! Ruudusta merkille ja siitä ohjatunkapulan noutoon. Tunnaria hypyn yli. Kaukokäskyjä luoksetulon pysäytyksissä. Mitä mieleen tulee!

Halusin kirjoittaa tämän tänne erikseen ylös, jotta muistan tämän siltä varalta että se alkaa toimia, ja sitten taas turrun siihen omaan tekemiseen, ja puolen vuoden päästä mietin millä niitä tuloksia on aiemmin tehty. Mietiskelin tässä mitä tein eri tavalla syksyllä, kun Stefalla tuli muutama ykkönen putkeen. Tein sille silloin pari kertaa viikossa kokeenomaista treeniä, lyhyissä pätkissä toki, mutta kuitenkin. Otin treeneissä aina toisen kierroksen kokeenomaisia voi-liikkeitä. Ja se tuotti tulosta! Sitten sekin vaan jotenkin jäi, ja vaivuttiin takaisin kakkostulosten mereen.

Ensi viikon Kannuksen koe peruuntui ihan muista syistä, mutta otetaan se nyt positiivisena, koska ehdin kokeilla tätä uutta treenikaavaa pidempään ennen seuraavaa koetta, joka näillä näkymin on kuukauden päästä. (Myös Kaustisille on ilmottu, mutta he arpovat osallistujat viikkoa ennen koetta - kuinka epäkäytännöllistä osallistujien kannalta!)

Eilen koitettiin Stefan ensimmäinen kokeenomainen treeni, jossa tehtiin kaikki liikkeet putkeen. Jännällä tavalla se sikaili ihan yhtä lailla, vaikka oltiin omalla treenikentällä. Stefa ei esimerkiksi mennyt merkille ennen ruutua - sitten kun pysäytin sen kesken ruudulle säntäämisen, se kuitenkin osasi merkille ilman muita neuvoja, se ei vaan ollut halunnut mennä sinne vaikka tiesi kaiken aikaa missä se oli! Sama juttu ohjatussa, merkki meni vähän pitkäksi, vaikka koira käskylläni pysähtyikin. Ja mitä muuta kummaa se koittikaan - niin, se nouti minulle yhden ruutumerkin! Ja kun sanoin että höpö höpö, nyt sinne ruutuun, se meni kolmimerkkiseen ruutuun ihan okei, eli tiesi taas missä se oli, ei vaan ehtinyt sikailultaan sinne mennä :D En ymmärrä miksi se tekee noin! Katsotaan tulevatko kuuntelutreenit pahentamaan tätä sekoilua.

Possu teki kivasti koko avon, vaikka tyrikin tavallista enemmän. Siitä huomaa, että seuruun tekniikkatreeni on jäänyt nyt ihan liian vähälle, kun se on taas alkanut pomppia. Aloin myös huomauttaa sille ääntelystä liikkeiden välillä, ettei aina mene turhaan se kaksi pistettä kokonaisvaikutuksesta. Possun seuraava koe on joko Kaustisilla, tai rotumestaruuksissa, joten sen kanssa ehdin hyvin tehdä tekniikkaa sen mitä tarvii, tai vaikka purkaa sitä seuruuta vähän pienempiin paloihin.

Eilen käytiin myös ampumassa koirille, ja olin tosi ylpeä Stefasta! Pelkäsin sen taantuneen talven aikana, mutta se työskenteli Stefaksi oikein hyvin! Seuruussa se toki niiasi, ja yritti kerran lähteä jopa edistämään karkuun, mutta paikkiksen se oli ihan okei, ja seuruussakin reaktio pieneni mitä useemmin ammuttiin.

Possullekin ammuttiin. Jännitin tätä hirveästi, vaikka se olikin viime kesänä äänivarma. Nyt se vähän kurtisteli kulmiaan ampujalle kun leikitin sitä. Paikkiksessa se ei edes kääntänyt korvaansa! Uskomatonta, tai pikemminkin uskomattoman hienoa, treenata Stefan jälkeen koiraa, jolle ei laukauksia tarvitse erikseen treenata, vaan se tekee hommansa oli ääniä eli ei.

Jälkeäkin ehdittiin keskiviikkoaamuna ajaa. Seurana meillä oli paikkakunnalla vieraileva Minttu joka oli myös maanantaina tokoilemassa kanssamme vesisateessa. Oli hauska tehdä jälkeä jonkun kanssa joka oikeasti harrastaa sitä, ja on tehnyt sitä enemmän! Saatiin neuvoja Stefan jälkeen (400m, 4 keppiä, ja taas se jätti sen toisen metsään) ja kannustuksia Possulle (100m, 5 keppiä) joka opetteli keppien ilmaisua. Kumpikin koira ajoi oikein kivasti, treeniä on vielä edessä ennen koekuntoa, mutta kyllä niistä kummankin jälkikokeeseen tänä kesänä ehtii saada, jos vaan muistaisin jälkeä treenata :D

Sunnuntaina alkaa oikeasti kevät ja hakukausi :)