Radiohead: Lucky

Meillä oli mielenkiintoinen tapaninpäivä. Rood jäi auton alle.

Pikkuveli on syntynyt tapaninpäivänä joten oli juhlat tulossa. Minä ja sisko koottiin täytekakkua keittiössä ja siskon poikaystävä vei Roodin lenkille. Kakku oli valmis ja vieraita alkoi ilmestyä kun siskon poikaystävä tuli kauhuissaan huutamaan että Rood jäi auton alle. Panikoin ja juoksin ulos. Rood nilkutti minua vastaan veristä jälkeä jättäen. Olin todella helpottunut sen ollessa elossa, Nemi kuolikahdenkymmenen metrin päässä kolaripaikasta vain muutamaa kuukautta nuorempana. En siis jaksanut olla kiinnostunut muusta kuin että koira oli elossa. Kunnes vilkaisin tielle ja huomasin että siellä oli pala koiraa. Tie oli kuin elokuvan rikospaikalta, irronnut raaja vieressään heijastinliivi ja verta yltympäriinsä, täydellisiä johtolankoja murhaajan selvittämiseen. Veli kävi noutamassa puuttuvat koiran osat, minä silitin Roodia ja rukoilin mielessäni "älä ole takajalka, älä ole takajalka" sillä en halunnut liikuttaa veristä koiraa, joka istui toisen takajalkansa ja häntänsä päällä niin etten voinut tutkia kumpi puuttui. "Onni" onnettomuudessa, se oli häntä. Alkoi hirveä haloo kun kannoin koiran sisälle ja isä ja sisko alkoivat soitella eläinlääkärin päivystyksiin että minne täältä metsästä lähdetään jos koirasta irtoaa pala. Tampereella oli ruuhkaa, joten meidät lähetettiin Mouhijärvelle. Koira käärittiin peittoihin ja takapenkit laitettiin kumoon ja peitettiin pressulla, jotta pystyin matkustamaan koiran vieressä. Onneksi luonto on ihmeellinen, ja Rood oli niin shokissa ettei tuntenut kipua eikä edes vuotanut kovin paljoa verta. Koko matkan Mouhijärvelle olin paniikissa joka tapauksessa, koska olin aivan varma että koira saattaisi kuolla koska tahansa. Tiesin itsekin ajatuksen hölmöksi, olihan koira erittäinkin rauhallisen ja terveen oloinen (lukuun ottamatta häntää) ja elossa.

Mouhijärvellä Rood yritettiin laittaa tippaan. Shokki ei ollut enää yhtä hyödyllinen, koska se oli supistanut verisuonet raajoista verenvuodon vähentämiseksi, eikä tippaa siksi saatu paikallee. Rood nesteytettiin ihon alle niskaan ja eläinlääkäri alkoi tutkia häntää. Kipulääkkeistä huolimatta se oli tietenkin tuskallista, ja vasta nyt huomasin mitä oli tapahtunut. Häntä oli täysin ehjä, paikallaan ja vahingoittumaton lukuunottamatta sitä seikkaa että se oli nyljetty. Häntä oli takertunut auton etukulmaan niin että kaikki ihokerrokset olivat nylkeytyneet pois täydellisenä taljana. Jäljellä oli pelkät luut ja lihakset, koiran epäonneksi myös hermot. Hirvitti ajatuskin kuvitella kuinka kamalalta on tuntunut olla nyljettynä elävältä häntä kuitenkin muuten täysin toimintakykyisenä. Eläinlääkäri totesi, ettei kykene häntää amputoimaan (mikä siis oli ainoa mahdollinen vaihtoehto koska nahka ei kasva takaisin, tiedoksi biologiaa vähemmän lukeneille) koska hänellä ei ollut avustajia eikä välineitä, hänhän päivysti pääasiassa tuotantoeläimiä. Hän kuitenkin soitti Tampereelle ja kertoi heille Roodin tilanteen ja sopi että lähtisimme sinne, sekä paketoi Roodin hännän matkakestäväksi. Se olikin melko tappelu, koska häntä tietenkin oli todella kipeä, eikä kipulääke auttanut vielä riittävästi. Olen kyllä pidellyt ennenkin hoidettavia koiria paikallaan, mutta se oli aivan hirveää kun kyseessä oli oma koira. Myönnän etten kyennyt olemaan itkemättä, vaikka automatkan olinkin yrittänyt olla mahdollisimman rauhallinen koiraa rohkaistakseni. Oli niin hirveää nähdä (ja kuulla) Roodin kärsivän sillä tavalla kun en kyennyt sen oloa suuremmin helpottamaan. Siinä itkiessäni herpaannuin koiranpitelyotteesta ja Rood pääsi haukkaamaan minua käsivarresta, annoin sen sitten pureutua siihen kun ajattelin että ehkä se helpotti sen oloa. Nyt on kauhea mustelma kädessä ja naamassakin sotatappiot näkyvät, en tosin tiedä missä välissä se siihen ehti purra/raapaista kun olin itsekin vähän sekaisin.

Kun sain itse rauhoituttua koirakin rauhoittui ja paketointi onnistui hyvin, kuten myös antibioottipiikin antaminen. Hävetti kun olin sillä tavalla käyttäytyessäni saanut koirankin pelkäämään. Matka jatkui joka tapauksessa Tampereelle, missä olikin jonoa. Auto-onnettomuus oli tapahtunut noin puoli kahdelta, Tampereella olimme noin viideltä, ja Roodin vuoro oli vähän ennen kahdeksaa. Vaikka pelkäsinkin kaiken aikaa, että Roodin takapään hermot ovat vaurioituneet, en voinut olla olematta hyvilläni siitä, että säästyimme näin vähällä. Joulunpyhinä tapahtuu kyllä kamalia asioita, odoushuone oli ihan täynnä, ja siellä istuskellessa ehdimmekin tutustua pintapuolisesti jokaisen koiraan ja tapaukseen. Vaikka Mouhijärvellä epäiltiinkin että saattaisimme joutua jopa Helsinkiin koska iho oli nin pahasti irti, oli odotushuoneessa paljon surullisempiakin tapauksia, joita myös uhkailtiin Helsingillä. Toivon heille kaikkea hyvää, kaikille tapaninpäivän huono-onnisille.

Rood otettiin leikattavaksi kahdeksalta, ja puoli yhdentoista aikaan se oli kotiinlähtökunnossa. Surkea pieni koira yritti lähteä perääni kun kävin hakemassa autosta vilttiä, se oli jo melko hereillä. Lähdimme kotiin ja Rood Hännätön lampunvarjostin päässä sai oman pedin lattialle minun viereeni.

Noh, Roodilla ei ole nyt häntää. Jalat kuitenkin toimivat, mikä on loistavaa. Se on hieman vaisu ja tokkurainen, mikä ei liene ihme kaikilla niillä lääkkeillä. Muutaman päivän päästä käydään eläinlääkärissä ja kymmenen päivän päästä poistetaan tikit. Siihen asti koira on levossa ja hihnalenkeillä. Toistaiseksi koira on helppoa pitää levossa, mutta odotan kauhulla sen tokenemista. Hyperaktiivinen bordercollie lepotilassa neljän seinän sisällä voi olla jo haaste, mutta mitä sitä ei rakkaan perheenjäsenen takia tekisi. Häntää en osaa surra, sillä se todennäköisesti pelasti koiran hengen nahan nylkeytyessä irti ja heittäessä koiran pois auton renkaan alta. Toivon että Rood paranee entiselleen(häntää lukuunottamatta), häntä ei sen elämää haitanne koska osaahan se koiraa puhua muillakin osillaan ja pystyssä ne pysyvät hännättömätkin koirat. Eikä se muutenkaan ole ikinä bordercollielta näyttänyt, joten emme ole esteettisestikään tappiota kokeneet.

Orgy: Slept So Long

On ollut vähän treenitaukoa, kun on niin pimeää ja muuta. Minulla elämäni viimeiset koulupäivät menossa, joten olen niihin koittanut panostaa, ja Roodin juoksua odotellessa en ole vielä uskaltanut ilmoittautua alokkaaseenkaan uudelleen.

Rood on ottanut treenitauon ihan hyvin, tai niin minä luulin. Sitten eilen Voittajanäyttelystä palatestani minulle selvisi miksi se on niin rauhallinen.



Tyhjästä Vanha Tallinna -pullosta ja sammuneesta syyllisestä voimme päätellä kaiken oleellisen. Treenaamaton bordercollie on muuttunut alkoholistiksi! Siispä vietämmekin nämä joulunodotusajat etsien koiran viinakätköjä ja kaadellen niitä viemäriin. On se kamalaa noiden teini-ikäisten kanssa :(

Cyndi Lauper: Girls Just Wanna Have Fun

Tänään oltiin kisoissa. Ja voi että.. Rood meni niin ihmeellisesti, että puolet ajasta kehässä olin purskahtaa nauruun :D Kolmostulos, 111 pistettä ja hyvä mieli. Olen positiivisesti yllättynyt, että itse otin rennosti ja jännittämättä, vaikka teinkin vähän hölmösti kaiken.. Tuomari oli tosi rento ja mukava, joten siitä varmaan johtui etten jännittänyt.

Luoksepäästävyys 10 Noh, ei oltais ansaittu kymppiä. Tuomari kun kumartui katsomaan koiraa Rood heitti mahalleen ja oli ihan rakastunut koko äijään. Tuomari oli jostain syystä kivointa ikinä, yleensä Rood on hieman pidättyväinen vieraita miehiä kohtaan(koska he yleensä kumartuvat koiran päälle puhumaan matalalla äänellä, toisin kuin tuomari). Mutta ollaan onnellisia, että saatiin täydet pisteet.

Paikalla makaaminen 0 Luotan Roodin paikallamakuuseen niin paljon, että tämä oli vähän pettymys, vaikken tapahtumahetkellä voinutkaan kuin nauraa. Mikä auttaakin todella paljon, kun koiraa ehkä pitäisi torua nauramisen sijaan, mutta ajattelin että ei kai sillä mitään väliä, torutaan treeneissä sitten. Maahan meni vasta toisella käskyllä, ei ilmeisesti kuullut ensimmäistä. Jonkun aikaa nätisti maattuaan Rood nousi istumaan ja lähti kävelemään luokseni. Olin pudottaa silmät päästäni, tätä en ollut odottanut. Parin metrin päässä Rood katsoi minua vähän hitaasti ja tajusi etten taida olla kovin tyytyväinen, ja päätti että tekee paikallaolon loppuun.. Joten loppuajan Rood istui esimerkillisesti paikallaan muutaman metrin päässä minusta. Olin revetä nauruun kun se oli niin itsetyytyväisen näköinen keskellä paikkaa istuessaan, ja viereinen ohjaajakin tirskahti, kun Rood oli jotenkin niin huvittava :D Nollille siis.

Seuraaminen kytkettynä 8 Rood lähti alun vähän haahuillen, ja itsekin kävelin paljon tavanomaista hitaammin, jostain syystä. Tuomari mainitsi, etten ollut lainkaan antanut seuraamiskäskyä alussa, ilmankos koira meni hassusti :D Nolo minä :P Ei näinkään ole ennen käynyt. Yllättävän hyvin siihen nähden, ettei saanut käskyä, siis.

Seuraaminen taluttimetta 9 Nyt annoin käskynkin, ja meni hienosti, lukuun ottamatta kävelyäni joka oli jotenkin tavanomaista hitaanpaa. Täyskäännöksen sössin itse täydellisesti ja sekoitin koiran, siitä pistemenetys.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 Tämä on meidän vahva liike, olen todella ylpeä Roodin maahanmenosta. Seuraamisten jälkeen osasin kävellä jo hyvin, annoin maahan -käskyn ja jatkoin matkaa taakseni vilkaisematta, koska Roodhan jää, luotan siihen. Käännyin ympäri, ja se seisoi. Taas nauratti, koska liikkeestä seisominen on hermostuttanut minua todella paljon, koska Rood menee aina siinäkin maahan :D Siksi olen viime aikoina harjoitellut vain seisomista, ja sehän näkyy.

Luoksetulo 7 Lähti ekalla käskyllä, mistä olen tyytyväinen, mutta ei tullut heti sivulle vaan kävi haistamassa maata takanani. Kävi parille muullekkin koiralle, joten siinä oli varmaan jotain tosi jännää.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 Ei mennyt maahan :D

Estehyppy 0 Ehkä kaikkein hauskinta :D Este oli paljon matalampi kuin se, jolla kotona olemme harjoitelleet, joten Rood ei ihan ottanut sitä vakavasti :D Olin taas itsevarma, tämä oli helppo, komensin koiran hyppäämään. Ja sehän hyppäsi. Ennen kuin käskin pysähtymään Rood oli kuitenkin jo hypännyt esteen yli ja palannut luokseni valmiinaa hyppäämään uudelleen.. Tässä vaiheessa nauroin jo ääneen. Näinkään ikinä käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Kokonaisvaikutus 8 Kontakti oli varmaan vähän tavallista huonompi, donno.

Kokonaispistemäärä 111, 3. palkinto, sijoitus 9/9.

Hehheh, tämä on sitä niinsanottua kokemusta. Mutta olikin hyvää kokemusta, koska totesin ettei se koe olekaan yhtään niin pelottava kuin mitä luulin :D Täytyy katsoa heti seuraava koe ja ilmoittautua, nyt kun toivon mukaan osaan itse jo toimia oikein, ja esimerkiksi leikittää koiraa ennen kehää, mitä en tehnyt, ja siksi vietti oli seuraamisessa niin huono. Palkkaamattomuus ei onneksi haitannut Roodia yhtään, se oli mukava huomata. Tyytyväisin lienen silti itseeni, koska en jännittänyt enkä harmistunut tuloksesta, aivan päinvastaista mitä kuvittelin suhtautuvani.

Mutta voi että kun meillä olikin hauskaa :D

Radiohead: Everything In It's Right Place

Eilen oltiin Kaisa Hilskan luona Poikossa paimentamassa. Kuvia ei ikävä kyllä ole, kamera oli kyllä mukana mutta en ikinä muistanut napata sitä autosta mukaan kun tuli meidän vuoromme.. Noh, ei voi mitään, vaikka meno olikin hienon näköistä.

Kun saavuttiin paikalle Rood aloitti autossa hirmuisen mekkalan, kun näki lampaita ikkunasta.. Tiesi mokoma, mitä oli luvassa. Aloitettiin sitten harjoittelemalla lampaiden liikuttelua(?), en ihan tiedä mikä oli kaikkien harjoitusten tarkoitus :D Joka tapauksessa ensimmäisessä harjoituksessa koiran piti tuoda lampaat ohjaajalle, joten apuohjaaja otti Roodin liinan ja minä menin lampaiden luo. Rood ei ollut päässyt vielä edes aitaukseen kun lampaat jo lähtivät menemään, sillä on kuulemma niin vahva silmä. Hyvä tekosyy sille että koirani paimensi lampaita liialla vauhdilla :D Lampaat menivät sitten läpi aidasta, mutta apuohjaaja oli nopea ja sai kierrettyä lampaiden eteen niin että ne tulivat aidan läpi takaisin hakaansa.. Rood meni häntä ilmassa ja ihan innoissaan tästä riehumisesta. Alkuhankaluuksien jälkeen päästiin sitten ihan tositoimiinkin, kävelin lampaiden edellä ha'an reunoja pitkin ympyrää ja koira apuohjaajan kanssa seurasi perässä. Roodin kanssa sai olla tosi tarkkana, käskin sen maahan vähän väliä, jotta lampaat eivät olisi lähteneet liian kovaan vauhtiin. Rood pysytteli niistä todella kaukana, mutta lammasparat eivät sitten kaiketi vain pitäneet koiran mulkoilusta. Harjoitus onnistui siis kuta kuinkin, hyvä niin.

Toinen harjoitus oli lampaiden poispäinajo. Lampaita ajettiin jälleen ympyrää ha'an reunoja pitkin (eri lampaita tosin, etteivät karvapallot stressaantuneet liikaa), minä pidin koiraa liinassa ja yritimme saada ne pysymään reunoilla, niin etteivät ne levinneet pitkin aitausta. Tämä meni jo loistavasti, koira oikeasti paimensi! Häntä oli alhaalla ja tuijotus kovaa. Rood pääsi lähemmäs lampaita ja piti ne upeasti juuri oikeassa kohtaa. Kaisan mukaan Rood osasi itse huomioida lampaiden "vedon" portille ja toiseen kulmaan, jonka ulkopuolella oli muita lampaita. Saattaa olla, eivät lampaat ainakaan menneet minnekkään muualle kuin sinne minne piti, Rood osasi arvioida oikean paikkansa aivan mahtavasti. Täällä tosin alkoi olla ongelmia maahanmenon kanssa, kun Rood oli niin lampaissaan, ettei ehtinyt kuunnella käskyjäni.

Kolmas harjoitus tapahtui pyöröhäkissä eli pyöreässä häkissä (suomennos tosinuijille). Koiran perään laitettiin riimu, jotta sen saattoi tarvittaessa pysäyttää, ja sitten opeteltiin tasapainopaikkaa, eli koiran oikeaa asemaa ohjaajaan ja lampaisiin nähden. Rood sai hetken päästä mennä ilman riimua, koska se ei yrittänyt rei'ittää lampaiden nahkoja ja käyttäytyi muutenkin ammattimaisesti. Alkuun oli taas ongelmia maahanmenon kanssa, mutta kun Rood alkoi ymmärtää suuntien ja tasapainopaikan päälle alkoivat maahanmenotkin mennä kuin vettä vaan. Tosin, muualle se ei tietenkään suostunut menemään maahan kuin tasapainopaikkaansa, eli täsmälleen toiselle puolelle lampaita kuin missä minä olin. Mutta niinhän se kuuluukin.

Rood oli aivan loistava, huomasi kyllä että se on täysiverinen lammaskoira. Kaisan mukaan siitä saisi työkoiran tilalle pienestä koostaan huolimatta in-no-time, kaikki paimennukseen tarvittavat palikat paikoillaan. Huraa, mun koira on hyvä!

Sitten odotellaan että se hahmottaisi siatkin lampaiksi ja alkaisi olla oikeasti hyödyllinen.

Stam1na: Luova hulluus

Miten hulluksi voi ihminen tulla? Tässä vastaus: ilmoitin Roodin tottelevaisuuskokeeseen. Marraskuun lopulla menemme Poriin ja nolaamme itsemme. Jeejee!

Liikkeet ovat vielä hieman keskeneräisiä, onneksi vain hieman. Seuraamisessa täytyy panostaa täyskäännöksiin ja jäävissä ollaan aika alkupisteessä. Myös palkkaamattomuutta täytyy harjoitella, yritän saada aikaiseksi.

Eilen treeneissä julkaisin suuren uutisen ilmoittautumisesta ja seurauksena koulutusohjaajanani toiminut Sari auttoi meidät hyvään alkuun. Kokeiltiin luoksepäästävyys, ja Rood oli yllättävän nätisti, olen pelännyt että se nuolee tuomarin naaman.. Tassua yritti antaa mutta muuten oli kiltisti, luultavasti tätäkään ongelmaa ei ole kun ihminen on vieras. Tämän jälkeen Sari toimi liikkeenohjaajana ja seurailtiin pätkiä. Täyskäännöksissä oli hieman ongelmaa, ymmärrettävää koska olen aloittanut niiden treenaamisen vasta tällä viikolla. Eiköhän se siitä, ajan kanssa. Otettiin myös paikallaolo, mikä olikin.. No, jotain. Saatiin kolme varmaa paikallaolijaa seuraksi, ja pistin Roodin sitten sinne sekaan maahan. Kaksi kertaa se nousi istumaan mutta meni käskystä takaisin maaten. Kerran se lähti minua vastaan ja kun karjaisin ei, se meni maahan puoleenväliin.. Menin oikeaan makuupaikkaan ja kutsuin koiran sivulle, siitä uudelleen maahan. Tästä eteenpäin menikin aika loistavasti. Kävin palkkaamassa koiran aina välillä ja se olikin nätisti melkein viisi minuuttia, minkä jälkeen sai riittää. Ei mitään ongelmia alkusähellyksen jälkeen, eiköhän tämäkin liike vielä kasaan saada.

Nyt vain rankkaa treeniä ja toivotaan tuloksia.

Stam1na: Koe murha!

Eilen alkoi peurastuskausi!

Minä tietenkin suurena ja urheana metsästäjänä kömmin koppiin kuudelta illalla ja kahdeksalta ammuin ensimmäisen vasan, niin itselleni kuin koko seurallekkin tänä syksynä :D Piti sitten käydä pistämässä se vasikka, mutta nehän juoksevat vielä hetken kun keuhkoihin ampuu, niin tämäkin. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Rood, maailmankaikkeuden paras verijälkikoira. Rood löysi kaatopaikankin ennen minua(ei ollut taskulamppua ja yhtäkkiä oli tullut aivan pimeää) ja lähti seuraamaan jälkeä. Koira meni aivan holtittomia kiemuroita, ja ajattelin sen jo eksyneen jäljeltä, mutta kyllä se vasa siellä jäljen päässä vielä oli. Toisaalta, tuskin itsekään juoksisin suoraan jos minua olisi juuri ammuttu. Henki pihisi vielä, ja vasa lähti taas karkuun, ja Roodin hihnan lukko petti. Hetken minulla löi tyhjää, kun koira kiersi ihan eri suuntaan kuin peura, mutta niinpä niin, sehän on paimenkoira. Rood tukki peuran tien metsään, ja vasikka kaatui kuolleena ojaan. Ammuttiin vielä toinen kerta, että varmasti pääsi raukka tuskistaan. Rood sai kovasti kehuja, muttei uskaltanut tulla kuolleen peuran luo(kun vasa oli elossa Rood ei ollut pelännyt sitä yhtään). Pistin peuran ja aloin kiskoa sitä tielle, siinä vaiheessa ruumis ei enää ollut pelottava ja Rood nuoli tarkkaan kaiken vasasta valuvan veren ja muun päähän ammutusta laukauksesta seuraavan mössön(lue: aivot) ja loikki iloisesti ympäriinsä minun ja vasikan ympärillä. On se kyllä loistava koira, ilman sitä olisi mennyt ties kuinka kauan ennen kuin vasa olisi löytynyt. Palkinnoksi paistoin sille sydämen, peuranjaloista kun se ei tykkää.

Tottiksessa ollaan edistytty. Seuraaminen on jo aika loistokasta, vaikka itse sanonkin. Ollaan aloiteltu jäävien liikkeiden harjoittelu, niin että kävelen koiran kanssa ja komennan sen maahan tai istumaan. Alku on lupaava. Seisomisen harjoittelua aloitellaan sisätiloissa, perjantaina aloitettiin ja nyt jo koira osaa nousta maasta seisomaan ja pysähtyä kesken liikkeen, vähän varmuutta vielä niin siirrytään harjoittelemaan tätä ulkotiloihin. Myös paikallaoloa pitäisi muistaa treenata, mutta en ikinä muista.. Ei sillä, nyt olisi helppo pitää taskupeiliäkin mukana paikallaoloharjoittelua varten, kun postista tuli uusi hieno SBCAK:in treeniliivi!

Ja nyt loppu tälle sekavalle vuodatukselle.

Rammstein: Mutter

Välttelen biologian opiskelua joten vähän väliaikatietoja nyt.

Ollaan treeneissä käyty normaalisti ja kivaa on ollut. Siirryin opettamaan seuraamista hihnassa, niin pystyn puuttumaan koiran virheisiin(=edistämiseen). Ollaan edistyttykin jonkin verran, voidaan ottaa jo suht pitkiä pätkiä ja käännökset menevät oikealle ja vasemmalle.

Eilisissä treeneissä tehtiin poikkeuksellisesti niin, että otettiin kaikki koirat samaan aikaan kentälle. Yleensä väkeä on ollut vähän vähemmän, mutta nyt oli koiria enemmän kuin kymmenen, niin ei ollut mahdollista ottaa jokaista erikseen. No, koirat järjestettiin riviin ja ensin otettiin luoksepäästävyys jokaisella. Rood oli aivan upea, olin itsekin ihan äimän käkenä, kun minua tultiin kättelemään ja Rood istua nököttää sivulla välittämättä ihmisestä yhtään. Olisin luullut että se vähintään olisi hypännyt koko ihmisen kumoon ja pessyt tämän naaman. Noh, ei. Rood päätti olla malliesimerkki.

Seuraavaksi lähdettiin pujottelemaan koirien seassa. Rood piti edelleen mahtavaa kontaktia vaikka koirat menivät ohi ja ympäri. Lukuun ottamatta yhtä harmaakuonoista groenendaelia, joka näytti aivan Roodin leikkikaverilta, ja sen perään pitikin sitten vilkuilla. Joka tapauksessa olin todella tyytyväinen koiraan tähän asti, se oli pitänyt oman tasonsa.

Mutta sitten taivas putosi. Rood menetti kontaktin. Ihmettelin että mitäs nyt, kunnes huomasin mitä koira katseli. Äitini oli suuressa älykkyydessään tullut katsomaan treenejä viereiseltä lenkkipolulta. Rood meni ihan tolaltaan, kun äiti ei tullutkaan pöllyttämään sen korvia. Komensin äidin jatkamaan matkaansa, mikä päin vastoin pahensi tilannetta. Suuren paimenkoiran lauma oli hajaantunut, ja se piti saada kasaan. Koko lopputreenin Rood tuijotteli lenkkipolun suuntaan ja yritti päästä paimentamaan äitiä takaisin luokseni. Tästä voidaan arvata, että kun lähdimme pujottelemaan seuraaminen oli ehkäpä maailman kauheinta. Pidin koiraa hihnalla vieressä kun se kiemurteli ja vääntyili jottei sen katse hetkeksikään irtoaisi lenkkipolusta.. Toisista koirista se ei tietenkään välittänyt, kuten ei ennenkään. Tämän jälkeen otettiin ohituksia pareittain. Roodia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa toinen koira, vaan se haikaili edelleen lenkkipolulle.

Lopuksi otettiin vielä luoksetulo jokaisen kanssa. Epäilin, mahtaako koira lähteä äidin perään heti kun se pääsee irti, mutta se onneksi totesi, että minun koossapitämiseni on ensisijainen asia ja tuli luokseni hienosti.

Täytynee alkaa kehittää jotain äitihäiriötä.. Vaikken kyllä halua, koska jokainen äitinsä kanssa tekemisissä ollut ihminen tietänee millaisia äidit ovat. "Älä nyt noin tee mikset sä anna sen mennä tonne miksi sä haluat että se tekee noin älä nyt kiusaa sitä koiraa ei sitä tollai saa jalan ympärille kiertää älä nyt riepota sitä lelua kun se koirahan murisee lopeta jo herran tähden ja päästä se koira pois!"

14. päivä on biologiankirjoitukset ja 18. päivä ruotsin kirjalliset. Sitten päivittelen taas säännöllisemmin.

Dry Cell: Slip Away

Angstia nyt.

Takku ressaa. Kirjoitukset on jo ensi kuussa ja AHDISTAA. Päivästä loppuu tunnit. Rood on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Olen ollut neuroottinen jo suunnilleen viikon, joten Roodin kanssa ei ole treenattu yhtään. Kunnon lenkillekään en ole ehtinyt sitten perjantain. Onneksi on tuo mahdollisuus pitää koiraa koko ajan vapaana pihassa, ja se saa seuraakin kun vien roskia tai pyörin puutarhassa. Sääliksi käy silti. Alkaa näkyä jo ettei olla treenattu, eilen illalla Rood ei sekään saanut unta. Se tökki kuononsa kaikkiin laukkuihini ja yritti keksiä tekemistä. Pihalla se tarkkailee koko ajan silmä kovana jalkapallon liikkeitä, mitä se tosin tekee muutenkin, mutta nyt tuntuu, että sekin on lisääntynyt. Hälyttäminenkin on tainnut lisääntyä, välillä ilmoitetaan pienemmätkin rasahdukset, vaikka ennen Rood ei aina kertonut edes kaikista vieraista.

Että näin. Maanpäällinen helvetti. Ote lipsuu kaikesta, missä ennen oli kiinni. Argh. Eilen illalla koirani lohdutonta tassuttelua katsellessani(kun en tietenkään saanut unta) päätin että tänään treenataan jotain. Vaikka sitten jäisikin abikurssin läksyt tekemättä mutta helvetti minähän jätän menemättä koko kurssille jos se koulunkäyntini pilaa koirani elämän.

Anteeksi aggressio. Tosiaan ei ole mieli selvänä.

Abikurssilta kotiuduttuani mentiin metsään. Jätin Roodin puuhun kiinni ja tallasin esineruudun. Ei olla sitäkään treenattu varmaan koko kesänä. Ja voi ihme kun tuli hyvä olo! Oli KUUMA, kärpäsiä pörräsi ympäriinsä ja joku puri minua jalkaan. Piilotin Roodin oman puolikkaan kumikanan. Maasto oli HIRVEÄ, kuoppaista heinikkoa ja osaksi kuivaa risukkoa. Laitoin ensimmäisen esineen aika vaikeaksi, suoraan eteen ja ihan semikauas(etäisyyksiä en osaa vieläkään määritellä). Irrotin Roodin ja komensin sen sivulle. Annoin esinekäskyn ja koira tiesi heti mitä tehdä. Ensimmäinen esine löytyi SAMAN TIEN. Olin ihan äimänä kun Rood vaan on niin hyvä. Löytämisen jälkeen Rood ei enää muistanutkaan mitä tehdä ja heitti pitkäkseen pureskelamaan kanaa. Kutsuin sitä ja se toi kanan minulle, ja leikittiin patukalla. Toisen lelun laitoin vähän lähemmäs, kaivoin sen oikein sinne heinän alle. Ja sekin löytyi heti. Kolmannen laitoin tosi kauas, ei ole ennen tainnut olla niin kaukana, helppo sekin. Sitten laitoin lelun oikealle, melko lähelle etureunaa, mutta melko kauas oikealle. Rood painatti ruudun perälle, kulki nenä ylhäällä edes takaisin ja lähti vasemmalle. Tuo on aina ollut jotenkin vasemmalle taipuva koira. Kun se poistui alueelta sanoin "takasin" ja toistin esinekäskyn. Rood lähti taas suoraan, mutta haistoi tällä kertaa oikealla olevan lelun ja toi sen. Viidennen laitoin myös oikealle, mutta kauemmas etureunasta, työnsin puun juurakon sisään. Tämä oli ihan helppo, kun koira taipui nyt helpommin oikealle. Luovutus oli pielessä, Rood lysähti maahan läähättämään kanansa kanssa. Toistin esinekäskyn ja palkkasin patukalla kun Rood toi kanan. Lopetin tähän, koska Roodia selvästi väsytti. Sankari sai kantaa patukan kotipihaan asti, kun oli ollut vaan niin hyvä.

Ja nyt iski paniikki kun olen tuhlannut kallisarvoista aikaa metsässä ja koneella. Pakko mennä.

Klamydia: Pohjanmaalla

Tänään oltiin Seinäjoella Varaosapentueen pentutapaamisessa. Aamulla lähdettiin matkaan ennen kuin koira oli herännytkään ja matkattiin tunti Tampereelle, sieltä toinen tunti junalla Seinäjoelle. Rood ei ole ikinä ennen ollut junassa, ei arvaisi. Laiturille puksuttava peltitölkki ei pelottanut yhtään. Ovi aukesi ja koira loikkasi kuin kotiinsa. Matkan se nukkui kiltisti jaloissani. Se on vaan niin hieno koira.

Perillä tavattiin alkuun sisko, äiti ja mummu. Rood on AIVAN kuin Riina-mummunsa, samanlainen lepakonnaama:D Cara-äiti oli lihava kuin tynnyri, maha täynnä pikkusisaruksia. Stefa-systeri taas oli mitä ihastuttavin olento, vaikkei ollutkaan lainkaan Roodin kaltainen lukuunottamatta yltiöystävällistä kiemurtelua ja hännänheiluttelua, joka näkyi kaikissa pennuissa ja sukulaisissa.

Rood ja Stefa sisarustelevat.

Päästiin siinä sitten itse asiaankin, PAIMENTAMAHAN LAMPAHIA! Lampaat olivat pyöreässä aitauksessa laitumen keskellä ja me juostiin Roodin kanssa ympäri ympäri ympäri. Rood pysytteli hihnanmitan päässä ja varoi tulemasta liian lähelle epäilyttäviä bää-elikoita. Aiempi kokemus niistä rajoittuikin maatalousnäyttelyyn, jossa narttu veti päänsä läpi pannasta ja pakeni.

"Yök. Noiden kanssa en leiki."

Sitten saapuivat muut sisarukset. Hiili-veli saapui Choko-enon kanssa, ja Rood siirrettiin sisätiloihin haisemaan. Hiili olikin työkoiramaisen likakerroksen alla ihan kiva koira, hajukin mukavan lehmähtävä. Ja suuri se oli kuin mikä! Ei luulisi että niin iso olento on mitään sukua minun pienelle Rood-tirriäiselleni! Choko-enossa taas oli selviä Caramaisia piirteitä runsaan turkin alla. Seuraava pentu oli Pinna, todella paljon Caraa muistuttava nöyrä tyttö. Viidentenä ja viimeisenä paikalle saapui Akku, myös valtavan suuri ja runsasturkkinen poika. Pentueen kuudes jäsen, narttu Venttiili ikävä kyllä kuoli keväällä jäihin hukkuen. Aina yhtä karmeaa menettää nuori koira.

Akku Pinna Hiili Stefa Rood

Koirat Roodia lukuunottamatta saivat telmiä pihalla keskenään ja ihmisväki ruokittiin lampailla. Pakko hankkia kesälampaita ihan vaan että saan SYÖDÄ ne! Oli vaan niin hurjan hyvää ruokaa..

Ja sitten taas paimennettihin! Pojat paimensivat hienosti, Akku oli jo syttynyt ja sen kanssa harjoiteltiin oikeaa asemaa ohjaajaan nähden, eli kello kymmenen ja kahden välillä(ajatelkaa että aitaus on kellotaulu ja ohjaajan paikka on kuudessa).

Akku kello kahdessatoista

Hiilikin pääsi nopeasti kärryille, ja sen kanssa päästiin harjoittelemaan samaa.

Hiili hihittää

Tytöt sen sijaan olivat pihalla kuin seinäjokelaiset lehmät. Pitkän harjoittelun jälkeen Rood uskalsi jo arastellen tulla aidan viereen kurkkimaan hirmuisia bää-elikoita. Hurjaa edistystä, olin todella ylpeä!

Pinna tahtoo miellyttää


Roodin pelko alkaa hellittää.

Ihmiset kahviteltiin ja Akku lähti lonkkakuviin. Roodkin pääsi vapauteen sisarustensa kanssa telmimään, kun Hiili-parka joutui hihnaan hillumaan. Ja kivaahan oli! Hiilikin lähti kotiappäin, ja tyttöjen kanssa jatkettiin harjoituksia. Päästettiin hurjat texelit ulos juoksemaan isompaan aitaukseen ja kierreltiin niiden perässä koirat hihnoissa. Rood alkoi jo vähän kiinnittää huomiota isoihin villakarvaisiin hirviöihin, ja muutaman yrityksen jälkeen hakaan palatessamme päätin vähän huijata pikkuotusta. En voinut ymmärtää miten se paimentaa niin hienosti palloja ja kissoja muttei muutamaa lammasta! "Kissoja ne on, ksskss!" väitin sille. Ja se raukka uskoi! Vähän katsoi minua vinoon, totesi "okei" ja lähti menemään. Siinä sitten juoksin ympäri hakaa koira hihnassa, tuli ainakin liikuntaa.. Riina paimensi lampaat takaisin pienempään häkkiinsä, ja Rood päästettiin irti. Sitten harjoiteltiin lampaiden kiertämistä, ja suuntakäskyjä. Olin vaan NIIN uskomattoman ylpeä omasta pienestä karvapuuhkastani! Pitäkää te vaan lammaskoiranne, mullapas on kissakoira!

Kolme polvea koiraa. Riina, Cara ja Rood.


Tytöt. Pinna Stefa Cara Riina Rood

Sitten lähdettiinkin jo takaisin rautatieasemalle ja sieltä kohti Tamperetta. Kukaan ei yllättyne, jos väitän että Rood nukkui sikeästi koko matkan välittämättä vaunussa räyhäävistä terriereistä.

YUP: Huuda harkiten

Vietin viikonlopun Harjavallassa Marko Koskensalon tottelevaisuusseminaarissa. Poltin itseni karrelle, mutta sain niin paljon uutta intoa treenaamiseen, että kannatti. Väkertelin itselleni koulutussuunnitelmaa muistiinpanojen pohjalta, katsotaan jos saisin sen vaikka valmiiksikin.. Mut joo, olen nyt niin hyvä, että tva-titteli tulee viimeistään tämän vuoden joulukuussa..

Oli kyllä hienoa katsella toisten treeniä, monilla samankaltaisia ongelmia kuin itsellä, ja ongelmia joita saattaa tulevaisuudessa ilmetä, joten neuvot muistiin vain.. Sekä ihan yleispäteviä koulutusjuttuja, jotka tietenkin olisi pitänyt tajuta itsekin, mutta välähtää vasta kun joku toinen sen ääneen sanoo. Näin myös muutaman aivan UPEAN koiran, lauantaina Koskensalon oma mali(mecberger Duunari?) sekä tänään suojelua harrastavat suursnautseri ja dobermanni. Suursnautserissa vaikuttavaa oli etenkin ohjaajan työskentely, ne vähät korjattavat virheet menivät niin täydellisen onnistuneilla pakotteilla, etten ole varmaankaan ikinä nähnyt, ei sellaista epätoivoista nykimistä tai kokoaikaista kiskomista mitä joskus näkee. Siinä oli kyllä osaava ohjaaja! Ja dopsu nyt vaan oli niin hyvä :D

Mutta omasta koirastani minun piti puhua. Treeni on jäänyt aika vähäiseksi, kun ei jaksa koko aikaa narttua kiinnostaa muu kuin hajuilu. Tänä iltana kuitenkin, maatessani nojatuolin sisuksissa katsomassa paskaa komediaa ja kärsiessäni selän auringonpolttamista, joita nahkasohvan pinta ei varsinaisesti hyväillyt.. Lauseen piti jatkua, mutta kuvailu keskeytti. Enivei, Rood sitten kiikutti minulle siihen jalkapallon(niitä on tällä hetkellä varmaan 15, niitä vaan SIKIÄÄ tuolta ojista) ja totesin että hei, minähän opetan tämän koiran haukkumaan.

Seminaarissa puhuttiin koiran haukuttamisesta vireen nostamiseksi. Vaikuttavaa katsella, mutta ajattelin heti, että ei minun juttu, liian vaikeaa. Enivei päätin että voin opettaa sen haukkumaan, jos joskus olen hyvä koirankouluttaja ja haluan haukuttamalla nostaa virettä, tai jos päätetään suunnata Roodin kanssa hakumetsiin(oikeasti suunnittelen tässä suojelun aloittelua). Jalkapallo vaan käsiin ja vähän hetsausta, Rood katsoo minua huuli pyöreänä, "mitvit, mikset jo heitä?!" ja vähän vingahti. Kehuin, ja sain taas todeta kuinka USKOMATTOMAN älykkäitä bortsut oli. Sain palkata pelkkiä haukkumisia, koska sanallinen kehu riitti koiralle osoittamaan mitä haen. Tietysti tuo vielä vähän takeltelee, mutta tietää jo, mitä haluan. "Hauku" -käskyä seuraa jo vähintään vikinä tai muu haukkumisyritys. Koirani on vaan yksinkertaisesti nero, vaikka vähän sillä onkin tuo huutaminen vielä harkinnassa.

Pihalta tullessa sekä minä että koira lysähdimme eteisen lattialle. Todella rankkaa tuo kokoaikainen vietinnosto haukkumista varten. Suojelumaalimiehillä on varmaan aivan yli-inhimillinen kunto. Ja niitä me mennään sitten Roodin kanssa pureskelemaan! (Vitsi vitsi. Minä purisin maalimiestä todennäköisemmin kuin Rood. Toisaalta, minulla onkin nuo hampaat herkässä.)

Haddaway: What is love

Rakkaus on kehon kemiallinen reaktio. Ei tiedetä pystyvätkö eläimet kokemaan rakkautta(pystyvätkö ihmisetkään, vai luulemmeko vain?), mutta todennköisesti niitä ajaa vain tottumuksen tuoma kiintymys(suhde laumaan) ja lisääntymiseen pyrkivä kiima.

Roodilla alkoi juoksu. Nyt se hilluu housut jalassa, koska en kestä sitä tiputtelua. Äiti pitää kauheaa meteliä siitä, kuinka Rood nyt tuntee itsensä nöyryytetyksi(koira ei itse edes huomaa olevansa puettu) ja housut eivät kuulu eläimille. Toisaalta, tiputtelusta tulisi myös huutoa, joten tyydyn koirani vaatettamiseen, pienempään pahaan.

Anyway kyrsii. Käydään treeneissä kolme kertaa viikossa, ja nyt täytyy jättää ne väliin ainakin pariksi viikoksi. Pentuetapaaminen on kymmenen päivän päästä, mutta kasvattajan mukaan kiima ei haittaa, paimenkoiran pitäisi ilmeisesti pystyä työskentelemään välittämättä kiimaisesta nartusta. Ihanaa että se ei peruuntunut, vaikka kalliita agilitykurssin tunteja jääkin sitten pois senkin edestä. Täytyy lisäillä keppejä tuonne piharataan ja järjestellä hyppyesteet uusiksi, jahka olen paikannut nurmikon. Ehkä pärjäämme ilmankin ohjattuja treenejä, voin vaikka lopulta ottaa sitä jälkeä.. Tai sitten vaan ollaan tauolla, jos Rood päättää ettei kiinnosta.

Ei taaskaan inspaa treenivuodatus, joten lopuksi hassu kuva:

Ramones: My brain is hanging upside down

Tiedän, huono selitys huonolle aktiivisuustasolle, mutta kun ne nyt on ylösalaisin..

Takku palasi koulun penkille. Tämän viikon sekoittelen litkuja ja kärsin päänsärystä liikojen rikki- ammoniakki- ja kloorihöyryjen takia. Koiraa treenaan minkä kerkiän/minkä pystyssä pysyn. Päähän sattuu.

Minä aktiivinen opiskelija en siis malttanut olla opiskelematta, joten ideaalinen koirantreenaamisaika kuluu nyt koulussa. Treeneissä käydään silti, maanantaina otettiin agilityä (perjantai jäi välistä toisen aivojen ylösalaisuuskohtauksen takia = Ruisrock) ja huomenna tottis normaaliin tapaan. Kotona treenaaminen on nyt tämän viikon vähäistä, mutta näytelmäharkoissa ollaan treenattu kun ollaan odoteltu omaa kohtausta. Tai siis minun kohtaustani, Rood ei ikävä kyllä päässyt mukaan näytelmään, vaikka olikin kaikissa harjoituksissa mukana ja loistava kamppaamaan polkupyöriä. Enivei, tässä polkupyörä- ja kylähulluhäiriössä otin vähän seuraamisia ja sivulletuloja aikani kuluksi, ja hyvin menee. Viime viikolla kaikki meni aivan uskomattoman huonosti, kun oltiin keskitytty agilityyn, mutta nyt alkaa koira taas keskittyä. Johtuu varmaan siitä, että käytän tottista hyödyksi agilityssäkin, jos koira täytyy saada istumaan tietyssä kulmassa esteeseen nähden, menen itse siihen seisomaan ja komennan koiran sivulle, paikallaolokäsky ja jätän koiran siihen. Joo.

Ei oikeastaan mitään tule mieleen, kun päässä pyörii myrkyllisiä kaasuja. Mutta koitan päivittää, jos saan hermostoni toimimaan ja aivostoni oikein päin.

Leevi and the Leavings: Vasara ja nauloja

Tai pikemminkin: Jesaria ja pahvia.

Minä, joka en todellakaan pidä agilityä OIKEANA koiraharrastuksena ikään kuin tulin hulluksi. Rakensin agilityradan tuonne meidän pihalle. Ensin se lähti vain niistä kepeistä, kun ajattelin että ne tarvitsevat paljon treeniä. Tarvikkeet: auraviittoja ja rautakanki. Hakkasin sitten lauantaina maahan neljä reikää ja tökkäsin kepit pystyyn. Illalla lisäsin kaksi keppiä, kun harjoittelu edistyi niin hyvin.

Sitten eilisissä treeneissä, kun puhuttiin siitä, että minun täytyy opetalla ohjaamaan, saada koira kuulolle, minulta taisi mennä jokin säätö vinoon päänupissa. En edes tiennyt olevani näin perfektionisti, mutta aina oppii uutta, itsestäänkin.

Joka tapauksessa. Kymmenen maissa illalla raahasin autotallista loput auraviitat (kuusi jäi, joten saan niistä loput kepit aikanaan) ja pahvinkeräyksestä ison laatikon. Muut tarvikkeet rautakanki, jesari ja mattopuukko. Askartelin pahvista 40cm korkeita paloja ja tein rautakangella maan täyteen reikiä. Auraviitat taas pystyyn ja pahvit jesarilla kiinni niihin. Kuulostaa muuten paljon helpommalta, kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Kello oli melkein puolenyön kun lopetin.

Laitoin hypyt neliöön, jotta voin harjoitella ohjausta. Mietin pitkään, mikä kuvio olisi hyvä, ja päädyin lopulta tähän. Nähdään sitten, onnistutaanko tällä harjoittelussa.

Nyt lopulta, saanen esitellä, Agilitykenttä Takku!


Ikävä kyllä en saanut tätä alempaa kuvaa niin, että se näkyisi kokonaan.. No, KÄRSIKÄÄ!

Ultra Bra: Tänään

Agilityä. Olen ottanut keppejä kotipihalla kuudella, joten kentän neljä eivät tuottaneet ongelmaa. Tosin, ohjaaja neuvoi muuttamaan käskysanaa, tyyliltä "kepit" tyylille "kepkepkepkep" niin että kiljaisen "kep" joka kerta kun koiran pitää kääntyä. Jep. Harjoitellaan näin tästedes.

Putkea Rood menee jo upeasti. Siitä on muodostumassa eläimen lempieste. Hypyt hienosti. Ohjaajan mukaan koira tietää jo käskysanan, koska oli välissä tulossa luokseni, mutta toistaessani sanan "hyppy" palasi takaisin hyppäämään. Minun täytyy vain kiljaista uusi käsky heti ensimmäisen esteen jälkeen. Pituus kahdella osalla, sekin loistavasti, kuten myös puomi. Ongelmia ei itse asiassa ollut ennen loppua, jolloin otimme radanpätkän, hyppy-hyppy-putki-hyppy. Hypyt peräkkäin, putki niiden jälkeen melko raa'asti oikealle taivutettuna, ja kolmas hyppy vähän putken suulta vasemmalle. Mokailin ihan totaalisesti :P Hypyt ja putkeen menivät hienosti, mutta viimeinen hyppy ei mennyt millään! Syynä; hyppy oli niin paljon vasemmalla, että koira ei hoksannut sitä itse, enkä minä saanut sen huomiota tarpeeksi nopeasti, vaan se oli jo juossut vasemmalta esteen ohi. Koitettiin pari kertaa, mutta en vaan ollut tarpeeksi nopea.. Lopulta otettiin vain putki-hyppy, jolloin koira ei ollut ehtinyt vielä kiihdyttää niin paljoa, että olisi juossut ohi, ja ehdin saada sen huomion ennen estettä, ja koira hyppäsi. Argh, miten tätä työstän? Täytyyköös kasata pihaan lisää omia esteitä ja tehdä yksinkertaisesti ohjausharjoituksia.. Hmm, ehkä ihan varteenotettava vaihtoehto.

Rood sai suuret kehut. Se on fiksu, oppii nopeasti ja on jo nyt todella nopea, sekä itsenäinen. Kunhan vielä saan sen kuuntelemaan minua meitä ei estä mikään. En kehdannut sanoa kouluttajalle, että agility on meille vaan sellainen sivujuttu, pk-lajit ovat ohjaajalle henki ja elämä(vaikkei tänä keväänäkään ole mainittavasti treenannut, kun aina on liian kuuma, kylmä, tai ei huvita). Mutta ehkä tuosta agista tulee meille vielä suurempi harrastus.. Vaikken haluaisikaan, mutta kyllä mieli tekee sitä treenaamaan :D Meitä pyydettiin myös mukaan muihinkin kuin aloittelijatreeneihin, tiistaisin ja torstaisin olisi myös treenit samalla paikalla. Mikäs siinä muuten, paitsi että torstaina meillä on tottis, eivätkä vanhempani ole kovin innostuneita kuskaamaan minua enää tiistaipäiviksi kentälle.. No, katsotaan miten tästä. Taidan alkaa kehitellä ajatusta hyppyesteistä, joilla voisin treenata ohjaamista. Kiitos hei tältä päivältä.

System of a Down: Fuck the System

Nyt on mahdollisuus vaikuttaa! Kyse kuitenkin kaikkien tuntemasta, hienosta käyttökoirarodusta. Käypä laittamassa nimi addressiin, niin teet päivän hyvän työn.

Selkä suoraksi!

Me pilasimme sen, ehkä voimme sen myös pelastaa. Fuck the system.

Depeche Mode: Personal Jesus

Roodilla on oma fanclub.

Oltiin tänään lastenjuhlissa. Minä paistoin lättyjä, Rood oli kohentamassa paikallisten maissipiippujen kuvaa koirakansalaisista. Rood oli kyllä hyvää seuraa, se makoili jaloissani kun myin lättyjä, ja siirtyi aina kiltisti pöydän viereen istumaan kun lapset(ja jotkut aikuisetkin) halusivat silittää. Lättyjä Rood söi parikin, sekä yhden makkaran, mutta sitten ei enää maistunut(onko ihme?). Kaiken kaikkiaan oikein mallikkaasti käyttäytyvä koira.

Kun vieraat lähtivät ja paikalle jäi enää järjestäjäjoukko lapsineen päästin Roodin valtoimekseen. Lapset katselivat silmät pyöreänä, kun huusin sen luokseni antaakseni sille palan pullaa. "Miksei meidän koira oo noin viisas!" kyselivät. Ihanaa, kun joku pitää tuota hulttiota tottelevaisena :D Kovasti kyseltiin Roodin rodusta, sekä siitä paljonko sen kanssa harjoittelen. "Kaksi kertaa viikossa käydään agilityssä ja kerran viikossa tottiksessa." Ihmiset tuijottivat silmät pyöreinä, mutta totesivat sitten, että on ihan hyvä, että teinitytöllä on viitseliäisyyttä pelata koiransa kanssa. En viitsinyt edes mainita, että se isoin työ tehdään kuitenkin kotona treenatessa :D Sitten villiinnyin näyttämään lapsille Roodin bravuurin, "pam"-koira-kellahtaa-kyljelleen -tempun. Jouduin toistamaan sen kolme kertaa, koska aikuiset halusivat ihmetellä. Jokaisen kerran jälkeen saimme valtaisat suosionosoitukset, ja kyselyt siitä, että kuinka koira voikaan olla näin fiksu.. Toivon vain, etteivät kanssamaanviljelijäni ala hankkia bordercollieita vain koska ne ovat niin fiksuja. Ei taitaisi heiltä kuitenkaan into riittää bortsujensa kouluttamiseen, kun suomenlapinkoiransa ja saksanpaimenkoiransakin ovat kotona kouluttamattomina. Yksi pieni poika kyseli isältäni mistä koira on haettu. "Seinäjoelta" kuului vastaus, ja poika tietenkin heti tivasi, että onko niitä siellä vielä paljon, hän haluaa oman, tai parikin! Isä ovelana ilmoitti, että Rood on ainoaa laatuaan eikä sellaista saa enää mistään. Totta kai sekin. Lienee hankalaa löytää tuollainen toispuoleinen kääpiöbortsu lapsiensa iloksi.

Oli tosi mukavaa, kun ihmiset pitivät Roodia tottelevaisena. Eivät kyllä paljon koiria ole nähneet, täytyy myöntää. Mutta näille ihmisille Roodini oli kuin Jeesuksen uusi, karvainen inkarnaatio. Toivottavasti paikallisista lapsista kasvaa nyt koiramyönteisiä aikuisia.

Nirvana: Smells like teenspirit

Minä onneton olen vuoden luokkalaisiani nuorempi, joten en vielä vähään aikaan pääse treeneihin omalla autolla. Onneksi on kavereita, jotka saa taivutelluksi kyyditsemään. Eilen mentiin agilitytreeneihin paikkakunnan pahimmalla peniksenjatkeella, takapenkki vilttiin verhoiltuna ettei vaan tule koirankarvoja :D

Ennen reenien alkua otin Roodin kanssa aata, joka oli unohtunut yksin kentälle. Rood ei millään tahtonut mennä, vaikka se oli abc-kurssilla Rodeon lempieste. No, muutaman kerran yritin houkutella ja lopulta sain koiran kiipeämään yli. Kun Rood lopulta tajusi mitä me duunaillaan, teki se loput toistot hienosti.

Treeni aloitettiin putkella. Rood meni tietenkin hyvin, vaikka putki olikin venytetty mahdollisimman pitkäksi. Leikkiä koira ei jaksanut, joten otin namilla. Myöhemmin otin myös lelulla, kun ilma alkoi viiletä. Seuraavana kaksi hyppyä peräkkäin. Myös nämä ideaalisti. Ainoa virhe, ohjaajan huomaama, minä en edes tajunnut, oli se, että Rood tuli koko ajan minua kohti. Se oli kuitenkin oma virheeni, joka korjautui kun muutin suuntani suoraan eteenpäin, enkä kääntynyt koiraa kohti juostessani. Kun korjasin, koirakin meni upeasti. Tämän jälkeen otin itsekseni keppejä, jotka eivät menneetkään niin hyvin. Roodia alkoi taas väsyttää, mutta namilla olisin ottanut tämän enivei. Minä mokailin joten koirakin mokaili. Loppujen lopuksi saatiin pari ihan onnistunuttakin toistoa. Pitää varmaan pystyttää jotain auraviittoja tuonne nurtsille, niin päästään kotonakin treenaamaan. Tämän jälkeen puomi, joka meni hienosti, tietenkin. Otettiin niin, että ensin annan käskysanan "puomi" joka tarkoittaa, että koiran on asetettava etutassut ylösmenokontaktille, palkkaan, "kiipee", joka antaa koiralle luvan jatkaa matkaa, ja loppuun "jarru", palkka namialustalta ja vapautus. Ei ongelmia tämänkään kanssa. Sitten vielä pituushyppy, se ei tuottanut Roodille mitään vaikeuksia. Viimeisenä a-este, jota treenattiin samoin kuin puomia. Roodille se oli helppoa, mutta pienillä koirilla oli varmaankin vaikeaa, en seurannut, mutta olettaisin, kun vauhdinotto ei onnistunut nousukontaktin takia. Enivei, hyvin tämäkin. Ja sitten meidän piti juosta, jotta teinikuskimme ei tarvinnut odottaa yhtään kauempaa.

Ja sitten se teinihenki vasta alkoikin haista! Kuin pahaiset amikset kaahailimme ympäri paikkakuntaa takapenkki täynnä narttuja(lue: minä ja Rood). Oli ihan hauskaa, Roodilla varsinkin, kun se pääsi välissä ulos autosta jahtaamaan paikkakunnan kissoja. Rood oli succès.. Kaikki paikkakunnan teinihyökkäyksen kohteeksi joutuneet asukkaat olivat erittäin mieltyneet pieneen amiskoiraamme. Ja sai Roodkin opetella ajelua vähän kalliimmalla autolla, vaikka tuskin kovin monesti sellaisen kyytiin pääseekään.. Tai ei sitä tiedä, jos ihastuttava kuskimme nappaa taskukokoisen lunnikoiransa mukaan ensi kerralla ja alkaa käydä kanssamme treeneissä!

Ismo Alanko Säätiö: Ruuvaa väännä säädä hinkkaa

Eli siis TOTTISTA!

Mittari näyttää kuusikolmatta ja aurinko ei anna armoa. Mutta reeneihin mennään silti! Edelleen ruuvataan väännetään säädetään hinkataan seuraamista. Ongelma: kun pysähdyn Rood pysähtyy liian eteen. Seuraa siis ihan oikeassa kohtaa. Olen tehnyt niin, että komennan oikealle paikalleen ja palkkaan, virhe. Tästälähin komennan oikein, otan uuden pätkän ja palkkaan vasta, kun koira on tehnyt koko suorituksen oikein.

Toinen seikka: Rood kiertää minut ennen kuin tulee sivulle. Ei ongelma, kunhan ei ala liioitella, kuten tänään, ja meni muutaman kierroksen jalkojeni ympäri ennen kuin istuutui. Rood kun tekee koko ajan mahdollisimman paljon, se on niin nopee.. Enivei. Jos tekee näin askel sivulle ja uusi käsky. Palkka vain oikeasta suorituksesta, niin itsestäänselvää ja silti en sitä tajua.

Ja leikkimisestä taas minulle. Eli menen koiran mukana jos se on vahva, annan sen voittaa. Heti kun koira saa patukan leikki jatkuu minun luonani. Näin. Rood on niin hurjan itsenäinen(varmaan hyödyllistä paimentyössä) että leikkii mielellään itsekseen, minun siis on oltava mielenkiintoinen. Joo. Ajatus katkeaa.

Irrottamista myös. Eli annan irrotuskäskyn pidellen koiraa pannasta, kädet irti patukasta. Kun on irrottanut kielto heti kun yrittää ottaa patukan uudelleen suuhun. Välillä irrotuksesta patukka heti palkaksi.

Joo. Täytyy alkaa treenata yöllä kun kunto ei kestä tuolla überkuumassa.

Rob Zombie: Dragula

Tämän päivän otsikko ei liity aiheeseen. Se on vain aivan järjettömän hyvä kappale, enkä enää kestänyt sitä, että aina blogiani kurkatessa päässä alkoi soida Matti ja Teppo.

Haparaa muistelua kuluneista, päivittämättömistä päivistä. Viikonloppuna Rood putosi maapallon sisään. Olin vanhalla navetolla hakemassa pellettiä kissanpennuille Roodin kanssa, kun yhtäkkiä koiraa ei ollut missään. En huolestunut, koska Rood yleisesti ottaenkin on itsenäinen eläin ja ilmestyy aina lopulta jostain kulman takaa. Nyt onneksi satuin vilkaisemaan ympärilleni ja huomasin valkoisen vilahduksen maassa ja kuulin loisketta. Vilkaisin alas, ja näin Roodin. Vanhan naveton vieressä on viemäri, jonka olemassaolosta en edes tiennyt.. Kyseessä siis sellainen pyöreä, syvä kuilu, jonka pohjalla on vettä. Kansi oli ilmeisesti pettänyt ja koira putosi. Ei mitenkään miellyttävä tapaus, koska viemäri oli tietenkin todella syvä. Aloin huutaa apua ja tutkia miten saisin koiran ylös, se kun oli oikeasti tosi syvällä kuilussa jossa ei ollut mitään tikapuiden tapaistakaan.. No, äiti ilmestyi paikalle, minä olen jo mahallani maassa ja kurottelen viemäriin. Rood tajusi onneksi nojata etukäpälillään viemärin seinämään ja yletyin sen niskanahkaan, josta koira nousi nätisti ylös.. Heti kun Rodeon jalat tapasivat taas normaalilla pinnankorkeudella olevaa maata matka jatkui. En ymmärrä. Jos minä olisin pudonnut viemäriin, olisin vähintäänkin katkonut jalkani, ja sieltä päästyäni en olisi tasankaan jatkanut varomatonta ryntäilyä tutkimatta maaperän vankkuutta. Mutta luojalle kiitos tuon pikkupiskin kovuudesta, ei joka narttu noin rennosti suhtaudu likaviemäriin.. Esimerkkinä äiti, joka vaati minua pesemään viemäriverkostoa tutkineen pikkukoiran ennen sisälle tuloa. Ei se oikeasti kovin likainen ollut..

Maanantaina mentiin agilityyn. Alkeiskurssi, jolla päästiin loistamaan, kun kerran ABC-kurssi on jo käyty. Otettiin hyppyä, putkea, keppejä ja puomia. Hyppy oli matala, vein patukan toiselle puolelle, palasin komentamaan Roodin hypylle, Rodeo hyppäsi esteen yli, haki patukan, ja hyppäsi takaisin leikkimään kanssani. Putkea otettiin juoksemalla läpi, eli juostaan putkelle, minä komennan käskyn, Rood putken läpi ja minä heitän sille patukan kun se ulkoistuu putkesta. Keppejä neljällä kepillä, nämä otin makupalalla. Puomi taas oli pelkkä lankunpätkä tasaisella maalla. Opetin jarruttamista loppuun, ja nyt keljuttaa kun en muistanut merkata ylös abc-kurssilla käyttämääni käskysanaa.. Se saattoi olla "rauha", mutta nyt käytin "jarru", kun en ollut varma asiasta. Perjantaina kentällä en varmaan muista sanaa ja alan käyttää jotain kolmatta..

Huomenna tottista. Seuraamista ollaan otettu välistä pitkiäkin pätkiä. Hyi minua, ei saisi. Rood pitää mahtavasti kontaktin, kun palkkaa namilla, koska silloin se jaksaa keskittyä, kun ei ole niin aktiivisesti palkan perään.. Siis, en osaa selittää :D Patukan kanssa Rood häslää enemmän.

Tennispallo poistui kuvioista. Tai ei varsinaisesti. Se poistui palloista ja muuttui kahdeksi pallon puolivaipaksi. No, ei se taida olla kuvio.

Matti ja Teppo: Mä joka päivä töitä teen

enkä näin ollen ehdi koneelle riittävän usein päivittääkseni treeneistä. Koitan tässä nyt äkkiä kertoa jotain.

Eli seuraamista otetaan jo parilla askeleella, sekä käännöksiä oikealle. Jos oikein villiinnyn käännytään vasemmalle (järkyttynyt kohahdus). Tänään ei päästä treeneihin, viime viikolla oltiin kyllä mutten ehtinyt päivittää.

Maanantaina alkaa agilityn alkeiskurssi, jolle ilmoitin Roodin. Tällä menolla siitä tulee täysipäiväinen agilitykoira, vaikka sitä piti vain koittaa :S No ei vaan, ehkä meidät potkitaan ryhmästä koska ei osata käyttäytyä. Jää nähtäväksi.

Takku opettelee BH-kokeen seuraamiskaaviota. Sitä tuskin tarvitaan ihan heti, mutta aloitetaan treeni ajoissa. Toistoja toistoja vaan, koitetaan saada tämä liike selkärankaan.

Nyt Takku palaa töiden pariin. Ei täällä saa olla.

Devildriver: Just Run

Tänään oltiin Roodin kanssa juoksemassa! Saatiin oikein mitalit kun oltiin vaan niin hyviä :D

Eli siis Forssassa juostiin Nice Run. Olen ollut mukana joka vuosi aloittamisesta lähtien, ja nyt pääsi Roodkin, tyttö kun on. Juoksumatka viisi kilometriä, alkuun lämmittelyt (vetäjänä Janne Kataja, eli siis pingviinitanssia ja Abbaa), loppuun mitalit ja piknikkassi. Alkulämmittelyt jätin väliin kun oli piski pideltävänä, joten otin tottista. Sivulletuloa ja käännöksiä siellä kivasti, Rood meni UPEASTI kun ottaa huomioon, että siinä vieressä hyppi päälle tuhat naista Abban tahtiin.

Sitten lähdettiin juoksemaan. Oli tosi tuskaa alkuun, kun Katajan Janne ilmoitti, että juoksijat ja hölkkääjät ensin, sitten ne kun hölkkää osan, sitten sauvakävelijät ja sitten kävelijät. Matti Vanhanen (ihQ) antoi lähtökäskyn ja kaikki lähtivät kävelemään. MITÄ HELVETTIÄ? Juoksusta on tullut aika lailla kävelyn kaltaista sitten viime näkemän. No, pujoteltiin siellä sitten niiden kävelijöiden ohi, juoksusta melkein tulikin jotain. Lopulta päästiin vähän väljempään ja uskalsin antaa Roodille enemmän hihnaa, päästiin hölkkäämäänkin. Alkuun olin pitänyt sen ihan sivulla, kun väkeä oli niin tiheässä, enkä halunnut että se häiritsee ketään. Sitten se tajusikin jutun juonen ja saatoin pitää sitä pitkällä hihnalla, kun se väisteli muita lenkkeilijöitä niin hienosti. Ohittelu oli mahtavaa, kun Rood osasi katsoa että "tuosta välistä tuo hihnan päässä roikkuva ämmäkin mahtuu" ja meni sitten siitä. Ihmiset katsoivat että mikä karva se siinä sivulla menee, ja tekivät tilaa niin että minä ja 2/6 meidän juoksuryhmästä pääsimme pujottelemaan ohi. Tosi kivaa. Rood jaksoi tietenkin hienosti, kun matka oli vain 5,3 kilometriä, mutta itsestäni vasta ylpeä olenkin, kun olen tainnut juosta viimeksi viime kesänä ja jaksoin niinkin upeasti :) Taidan alkaa käydä useammin juoksemassa tuon kanssa, kun on niin hyvät juoksukengätkin ja kaikki :D

Sitten kun oli menty viisi kilsaa ja jäljellä oli loppusuora, juostiin hetki sellaisen kosken rantaa, siinä oli siis kiveys ja siitä metrin pudotus veteen. Ja Rood maailmankaikkeuden älykkäin koira tietenkin hyppäsi sinne! Onneksi vesi oli matalaa, näytti hirmu syvältä muttei sitten ollutkaan kuin roodia polviin. Siellä se joi (olin kyllä juottanut sitä vesipisteessä vähän kolmen kilometrin jälkeen) ja yritti sitten kömpiä ylös, mutta eihän se päässyt, joten minä kontalleni kiveykselle ja koira valjaista ylös. Näin, ja matka jatkui. Loppukoetuksena oli vielä sokeria jakeleva poliitikko muutama sata metriä ennen maalia. Juostiin ohi tosi kovaa, ettei vaan jouduttaisi vastaanottamaan sitä poliittista sokeria. Hyi. Ja lopulta maaliin, mitalit kaulaan ja sitten juomaan vettä :D

Kun loppuryhmä tuli maaliin mentiinkin autolle (yleensä ollaan pidetty piknik nurtsilla tapahtumapaikalla, mutta sateesta johtuen mentiin autoon) ja hyödynnettiin perheauto oikein tosissaan. Takaluukku auki, kaksi ihmistä sinne, kaksi takapenkeille ja kaksi etupenkeille. Rood sai makoilla auton takana maassa. Hyvin saatiin vedettyä piknikki nassuun, oli oikein kivaa. Roodkin sai palan jokaisesta sämpylästä, jugurtista ja banaanista :D Että oikein mukava päivä, ja mahtavaa harjoitusta BH-kokeen liikenneosuutta varten.

Radiohead: Optimistic

Olenko ikinä muistanut kertoa teille, että Rood on maailman upein koira? Jos en, niin nytpä tiedätte :)

Tänään siis taas treeneissä. Olin ihan varma että meidät tyyliin työnnetään kuraojaan häpeämään, kun ei oltu edistytty yhtään.. Minulla kun ei tahdo aika riittää kuin yhteen tai kahteen treeniin päivässä. Toisaalta, välissä pitäisi pitää lomapäiviäkin, ja tuo on minun mielestäni kyllä ihan riittävä määrä, jos siis edistystä tapahtuisi. Idea: ei ollut tapahtunut. Edelleen sivulletuloa, kun Rood tulee yhä välillä miten sattuu, ja haluaisin että se tulisi aina heti ekalla täydellisesti. Mutta kun joka kahdeksas toisto epäonnistuu tms :D

Kouluttaja oli siis positiivisesti yllättynyt. Oltiin kuulemma menty valtavasti eteenpäin, vaikken itse ollut huomannut mitään. Toisaalta kun pohtii, niin menihän se viime viikolla välistä oikealle puolelle, poikittain eteen ja mitä ikinä. Enivei, Rood sai hirmuisesti kehuja. Se on vaan niin fiksu, ja varmaan näytteli menevänsä paremmin kuin kotona meni, kun en itse näe edistystä. Mutta joka tapauksessa.

Nyt luvassa: sivulletuloa, sekä pieniä askelia eteenpäin. Tässä minulle alleviivaus, minä kun luulen omistavani saksanpaimenkoiran. Eli PIENIÄ askelia, ei puolentoista metrin harppauksia. Välistä käännöksiä oikealle. Palkka edelleen taakse, välistä pallo kainaloon ja palkka tiputetaan koiran selän päälle.

Ja koitan työstää että tuo toisi sen pallon minulle eikä jäisi pureskelemaan sitä puolimatkaan. Eli siis, kun koira juoksee pallolle, kutsun heti iloisesti takaisinpäin ja juoksen takaperin tarvittaessa. Pitäisi myös hankkia toinen tennispallo, niin olisi helpompaa. Mutta käyn vasta töissä tienatakseni rahat :D Koko kesän palkka kulutetaan tennispalloihin! Kysymys kuuluukin: onko mulla tosi pieni palkka, vai ostanko mä vaan aivan sairaasti tennispalloja?

Että näin tänään. Hirmukivaa treenata noin nopeaoppisen koiran kanssa :) Jopa vesisateessa. Nimimerkki litimärkä puolitoista tuntia kentän laidalla seistyään.

Alice Cooper: School's out

School's out for summer!

Kesä. Ulkona on melkein kolmekymmentä astetta lämmintä. Treenaaminen on rankkaa, hiki virtaa ja koira kompastuu kieleensä. Rood toki treenaisi siitäkin huolimatta, mutta en halua pakottaa sitä. Kuitenkin sen käytöksestä huomaa, että kuuma tekee tehtävänsä. Rood ei aina jaksa edes juosta pallon perään (!) saati sitten paimentaa sitä, vaikka pyytääkin koko ajan lisää.

Hain eilen ammeen pihalle ja täytin sen vedellä. Käy niin sääliksi Roodia, kun se joutuu kuumissaan olemaan, että pääsee ainakin läträämään vedellä välissä.

Eilen mentiin myös uimaan. Olikin aikamoista. Rood ei nimittäin ui. Vedessä se läträä niin että mahakarvat kastuvat, mutta kyljet ja selkä eivät saa kaatua. Minä sika sitten työnsin sen laiturilta veteen. En tiennyt, että koiratkin osaavat kiivetä laiturilla olleita tikapuita, mutta kyllä Rood ainakin osasi. Näin ollen se jäi laiturille kun menimme siskon kanssa uimaan. Huutelimme sitä mukaan, ja se vikisi, oli monta kertaa tulossa, mutta aina vesi esti. Sitten se juoksi rannalla edes takaisin ja kävi tarkistamassa, että kuskina toiminut, rannalle jäänyt siskon poikaystävä ainakin oli vielä sen tavoitettavissa. Lopulta se sitten totesi että pakko sen on meidän mukaamme tulla, ja lähti rannasta varovasti etenemään. Se uikin sitten koko matkan luoksemme ja sai hirmuiset kehut. Rood kyllä osaa uida ihan nätisti, mutta se hengästyy siitä todella nopeasti. Sitten se myös keksi, että jos käpälät nostaa ilmaan uidessa, syntyy roiskeita, joita on kiva jahdata.

Että näin. Olimme lähdössä kotiin, ja Rood vaan häslää rantavedessä eikä halua lähteä. Näin ollen uin sen kanssa vielä kierroksen. On se vaan hirmumukava otus, kun tykkää uida kanssani :D Tärkeä pieni koira.

Vedestä noustessa Rood näytti (ja haisi) aivan uitetulta koiralta. Mistäköhän johtuu?

Nyt vien Roodin ulos lenkille metsään, kun suorassa auringonpaisteessa on jo liian kuuma, taas. Ennen puoltapäivää lähden töihin, ja tulenkin sieltä vasta illalla seitsemän - kahdeksan aikaan. Sitten on jo riittävän viileää, että päästään piskin kanssa jo treenaamaan.

Stam1na: Muistipalapelit

Tänään treeneissä. Täytyypä hehkuttaa kun vaan tykkään niin paljon käydä siellä. Ihanaa kun on kyytiä joka viikoksi. Täydellistä.

Otettiin edelleen perusasentoa. Sain peräti kaksi koulutusohjaajaa ihan itselleni, niin oli aika jännä treeni. Ts. ohjaajat keskustelevat keskenään miten ongelmia saa parhaiten ratkottua ja minä seison vieressä suu auki, koira istuu sivulla ja huokailee, kun mitään ei saada aikaiseksi ja minä änkytän joka lauseen jälkeen "öö.. en tajunnut.."

Mutta kyllä sitä sitten aikaankin saatiin. Eli, tällä viikolla harjoittelen niin, että käsken koiran istumaan, menen itse perusasentoon koiran viereen, sanon "sivu" ja palkkaan vasemmalla kädellä taaksepäin. Pelkästään tässä lauseessa monta sanaa, jotka olisi pitänyt laittaa kursiivilla. Toisekseen, teen (vain) muutamia kertoja niin, että otan koiran sivulle, sanon istu, otan askeleen eteenpäin niin että koira ei seuraa mukana ja heitän pallon vasemmalle taakse. Näin koira oppii, että palkka tulee taakse ja lakkaa edistämästä. Kolmanneksi, jos koira menee vinoon, nostan sen paikalleen, palkka taas taakse. Ennen palkkaamista annan vapautuskäskyn kaikissa, vapautuskäskynä "saa" koska on lyhenne sanoista "saa mennä" joita käytän muuten kun koira saa mennä autosta/ovesta/tarhasta, joten tietää mitä se tarkoittaa.

Toivottavasti muistin nyt kaikki. Tässä vielä itselleni lista:
tapa 1. itse perusasentoon
tapa 2. nostan koiran paikalleen
muista myös: askel eteenpäin palkka taakse

muista aina:
-palkka taakse
-palkkaa myös vasemmalla kädellä(palkkaan yleensä oikealla, joten koira kiertää edestäni taakse palkalle)
-vapautuskäsky
-MUISTA OLLA TODELLA TARKKA koiran asennosta, koska saatan vahingossa palkata vinoistakin.

Että näin. Takku on iloinen. Ja toivoo muistaneensa mahdollisimman paljon, asiaa oli aikalailla.

Rood muuten herätti vähän huomiota kentän laidalla. Ikään kuin näkyi päälle Roodin paimenlinjaisuus, kun loppuun heittelin sille palloa, ja tuo ihanuus paimensi ne minulle. En kyllä ymmärrä, mitä niin hassua siinä on. Tietenkin Roodin on kierrettävä pallon vastakkaiselle laidalle, miettikää nyt, jos se pieni vihreä tennispallo lähtisikin yllättäen karkuun! Jos sekä Rood että minä olisimme samalla puolella, se pakenisi varmasti ja piiloutuisi värinsä ansiosta pusikkoon, mutta kun minä ja Rood olemma vastakkaisilla puolilla, pallolla ei ole mahdollisuutta.

Nih! Sitten kun teidän tennispallonne pakenevat niin minä nauran ja totean Roodin kanssa "mitäs me sanottiin!".

Ultra Bra: Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!

Olen treenannut edelleen pelkkää tottista. Sivulletulo alkaa sujua. Suurin osa menee jo ihan hyvin. Kontakti on tuon kanssa upea, vaikka itse sanonkin, Rood tuntuu olevan sitä mieltä että "sivu" tarkoittaa "tule tähän jalkoihin pyörimään ja tapita minua silmiin" eikä suinkaan "suoraan vasemman jalan viereen, katse minuun, lapa polveni kohdalla, ei mutkalla jalkani ympärillä, ei hampaat kiinni polvessani..".

Että näin.

Ongelmana tässä nyt siis on ollut se, että kun Rood lopulta turhautuu tuohon tekemiseen, se iskee hampaansa kiinni jalkaani. Älkää kysykö miksi. Oletan että tuo käytös loppuu kun en vaan huomioi sitä. Ilmeisesti tekee sen siksi, että haluaa yksinkertaisesti palkan, on alkanut myös pitää mekkalaa kun vaadin sitä korjaamaan asentoaan. Interesting. Ei tuo siis haittaa, koska yleensä nappaa suuhunsa vain lahkeeni, ja jos osuukin minuun, kyse on vain pienestä näykkäämisestä. Oletan, että se komentaa minua :D Ei pitäisi ottaa asiaa näin positiivisesti, mutta näen itse asian vain hyvänä. Kun koira haluaa palkkaa näin paljon, se on alkanut tulla useimmiten heti oikein, koska siitä se saa palkan heti. Jos se menee vinoon, se alkaa itse korjailla, ja siinä samalla jäystää jalkaani kun on niin kovasti sen pallon perään.. Tai jotain. No, kuitenkin päädyn lopulta luopumaan Roodista, kun siitä on tullut hullu mielipuoli joka vaan pureskelee minua aina tylsistyessään. (Sarkasmikerroin 100/10, jos joku ei tajunnut vitsiä :P)

Siis, koiran motivaatio upea. Olen iloinen. Tahto onnistua upea. Olen iloinen. Vaikka siinä tuleekin sääret mustelmille. Mutta ei auta mitään, tuskin muutenkaan hametta käyttäisin. Toivon tämän pureskelun tästä loppuvan kun jätän sen huomiotta. Kunhan Rood tajuaa täysin, mitä siltä haetaan, se varmaan lakkaa tarjoamasta lahkeeni imeskelyä.

Sarjassamme sisällöttömät blogitekstit.

Ja btw. Meillä on kissanpentuja :D Rood on siirretty nukkumaan äidin ja isän kanssa kun huoneessani peuhaa kissalauma. Hihi.

blink-182: Dammit

VPKH:n tottisreenissä taas tänään. Tuli vähän turha reissu, kun äiti oli käynyt juoksuttamassa Roodin sillä välin kun odottelin kentällä omaa vuoroani. Tuloksena Rodeo oli niin väsynyt kaikesta haistelusta, ettei jaksanut keskittyä minuun ja treeniin. Että ei otettu kovin pitkää, vähän sivulletuloa. Rood olisi kyllä riekkua jaksanut, muttei sitten oikein mitään järkevää. Toisin sanoen, otettiin vaan lyhyesti pari sivulletuloa ja lähdettiin sitten.

No, enivei. Todettiin (tai siis kouluttaja totesi, minä nyökkäilin ja aivastelin, kun hyttyset lensivät nenään) että Rood ei osaa tulla sivulle. Siis, se tulee, ja ihan nätisti tuleekin, mutta se ei tiedä sitä paikkaa mihin sen pitäisi tulla. Eli siis, jos käännyn vasemmalle Rood on ihan hukassa. Kun siirryn oikealle se pysyy useimmiten ihan hyvin. Minun pitäisi saada joku vahtimaan treeniäni kotonakin, että tiedän onko se oikeassa paikassa.. Argh. Tai sitten vain opetan sen sisällä makupalan kanssa uusiksi, kotipihassa makupalalla, ja koitan sitten vaihtaa leluun, jotta koira keskittyy minuun kentälläkin. No, katsotaan nyt. Canis-lehdessä oli kyllä ihan hyvät ohjeet perusasennon opetteluun, mutta ehkä saisin sen tästä vielä.. Noh, kuten sanoin, jää nähtäväksi.

En ole jostain syystä oikein jaksanut jälkeä enkä esineruutua ottaa tässä viime päivinä. On ollut niin poikki olo koulun kanssa.. Mutta ehkä niitäkin tässä pikku hiljaa taas.

Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä

LOPULTA päästiin ohjattuihin treeneihin!

Otettiin Roodin kanssa seuraamista. Makkara ei kiinnostanut yhtään, kun oli muita virikkeitä, joten otin patukalla. Kotonakin täytyy ruveta ottamaan lelulla, että saan koiran huomion, ja jotta osaan kentällä ohjata sillä. Enivei, ihan übermahtavaa saada palautetta treenistä. Roodkin meni ihan hyvin, mitä ei ihan käsittänyt että nyt treenataan, kun otan lelulla niin harvoin. Oli mokoma vapaanakin, eikä karannut. Siitä saa olla ylpeä. Hienoa oli myös, että toi patukkaa minulle riepotettavaksi kun olin heittänyt sitä. Kaiken kaikkiaan siis upeaa, että minä opin ohjaamaan koiraa oikeilla vehkeillä :D Ensi viikolla uudestaan, jos saan kyydin.

Ollaan myös otettu jälkeä. Teen pihalle nurmikolle tai pellolle tallatun neliön(1-1,5m)^2 näin matikkakielellä. Eli siis neliö jonka sivu metristä puoleentoista, tallattu joka sentiltä. Laitan alueelle kymmenisen keppiä, joissa ihmisen haju. Tarkoituksena on, että Rood ilmaisee kepit menemällä maahan ja saa palkaksi makupalan. Näin sen pitäisi oppia, että kepit löytyvät vain tallatulta alueelta. Katsotaan nyt, miten oppii, tähän asti mennyt ihan ok, vaikka osa kepeistä aina jäänytkin jälkeen. Mutta me vasta treenataan, jos oltaisiin valmiiksi hyviä meidän ei tarvitsisi treenata.

Cristal Snow: Nowhere to be found

Eli jälkivuodatusta.

Koitinpa tuossa opettaa Roodia jäljestämään. Tapa 1: Leikin koiran kanssa, avustaja ottaa koiran, kääntää sen ympäri ja minä juoksen metsään lyhyin askelin ja piiloudun kiven taakse. Avustaja vie koiran paikkaan jossa leikimme, koira haluaa etsiä minut ja se jäljestää luokseni. Tämä toimi Nemin kanssa loistavasti, koira tajusi heti ja jäljesti alusta lähtien. Huomaa, että koirat ovat erilaisia. Rood lähti vain juoksemaan edes takaisin minua etsien. Yritti ilmavainulla, mutta olin katsonut tuulen suunnan niin ettei se onnistunut. Kun avustaja näytti maata, jotta koira tajuaisi jäljestää, Rood seurasi jälkeä hetken ja vaihtui sitten taas ilmavainuun. Ei löytänyt minua jäljestämällä kertaakaan. Otettiin viisi toistoa, ja löysi minut vain tuurilla, joten päätin, ettei menetelmä sovi tälle koiralle.

Tapa 2: Makkarajälki. Ongelma, että minä en tiedä mitään tästä, enkä koe miellyttäväksi opettaa koiraa makkaroiden kanssa pelleilemällä. En yksinkertaisesti oikein ymmärrä, miten koira tajuaa sen jäljen niiden makkaroiden alta, ja kaiken lisäksi inhottaa harjoitella tätä kuraisessa pellossa. Otettiin parina päivänä kumpanakin kolme jälkeä, Rood löysin kyllä osan makkaroista, mutta osaksi meni vähän missä sattuu, vaikka olin tehnyt jäljen lyhyillä askelilla ja laittanut makkaran joka askeleeseen. Tässä ongelmana lähinnä oma asenteeni, eli opittuani tohon ensimmäiseen tapaan tämä ei tunnu lainkaan omalta.

Tänään selailin sitten Canis-lehtiä löytääkseni tietoa makkarajäljestä, kun oma tietovaje oli myös ongelmana. Löysin kuitenkin jotain paljon parempaa, kolmannen tavan kouluttaa jälki. Kyseessä siis Sari Paavilaisen "Jäljestämisen opettaminen takaperin ketjuttamalla", 2/09 Canis-lehdestä. Juttu siis nimensä mukaan kertoo kuinka jäljestäminen opetetaan takaperin, aloittaen esineistä. Minua alkoi heti inspiroida, kun Rood kuitenkin pitää enemmän kepeistä, kuin makkaroista, niin eiköhän tämä tapa voisi olla sopiva niin minulle kuin koirallekkin. Aloitan opettamalla koiralle ensin kepit, ja jatkan sitten siitä. Opetan nyt ensin naksulla Roodin ilmaisemaan kepit maahanmenolla. Ei liene vaikeaa, kun kuitenkin opetan sille naksulla aika paljon kaikkea turhaa, nimim. viikonloppuna opetin sen lukemaan kirjaa, jotta saisin siitä kuvan portfolioni kanteen.

Jatkan aiheesta sitten kun on lisää kerrottavaa. Nyt lähden naksuttelemaan!

Nimimerkki "Intoa piukassa"

Stam1na: Lääke

Sarjassamme ihastuttavia aamuja. Oli vähän kiire tänä aamuna, olin vaihteeksi nukkunut pommiin, ja riehuin alakerrassa kuin päätön. Tullessani hampaita pesemästä Rood makasi keittiön lattialla ja veteli iloisesti jotain kitusiinsa. Tarkempi tutkiminen osoitti: kyseessä olivat isän verenpainelääkkeet. Kamala paniikki päälle, pitikö koiralle antaa suolaa oksettamiseen, vai oliko se jotain muuta? Ensin ruokalusikallinen suolaa koiran kurkusta alas, sitten koirakirjan ensiapuosioon tutkimaan, "suolaliuosta", jaaha. Pakkojuotin Roodille hädissäni sitten sitäkin, kun ei tuntunut vaikuttavan. Seuraavaksi soitin eläinlääkärin päivystykseen, ei vastausta. Sitten lääkekaapille ja etsin lääkkeen paketin ja tarkistin mitä pitää tehdä, jos lääkettä päätyy väärään eliöön. "Jos lääkettä nautitaan vahingossa yliannostus, ottakaa viipymättä yhteyttä lääkäriin". Huraa. Sekoaminen jatkuu, soitto isälle. Isä tulee tarkistamaan ja todetaan, että Rood on syönyt kolme tablettia. Kolmen päivän annos satakiloiselle miehelle. Ja Rood kun ei paina kuin kaksitoista kiloa! Silloin ruokasuola alkoi onneksi vaikuttamaan ja Rood alkoi oksentaa. Iloisen oranssinväristä(lääkkeet olivat oransseja) limaa oli kaikkialla. Olin vain niin helpottunut koiran oksentamisesta että siivosin oksennuksen ilman harmin häivääkään, ja lähdin sitten isän pakottamana kouluun. Parin tunnin jälkeen soitin kotiin kyselläkseni koiran tilanteesta, isä oli saanut eläinlääkärin kiinni, ja ell oli kertonut että ei oikein mitään voida tehdä, verenpainelääkettä kuitenkin sellainen määrä. Eli, jos oksettamalla saatiin kaikki ulos koira on okei, saattaa olla hieman apaattinen mutta selviää. Jos taas ei, se on koiran meno. Koira kuitenkin oli eloisa ja iloinen oma itsensä. Huh. Voin kertoa, että lähes purskahdin itkuun selittäessäni opettajalle myöhästymiseni syytä. Aloin jo miettiä, että jos Nemin juttu toistuu minä en ala YHTÄÄN mitään. Siinä oli pahoja ja sairaita ajatuksia pienen tytön pää täynnä, kun sai sydän syrjällään pelätä koiransa puolesta. Nyt Rood on kuitenkin taas kunnossa, vähän se on väsynyt, kuten ell ennustikin, mutta muuten täysin terve. Syötin sille kaksi jäätelöpuikkoa ihan vaan siitä ilosta että se on elossa ja kunnossa.

Nyt menen siivoamaan lääkekaapin, jotta sen ovi mahtuu kiinni eivätkä lääkelevyt enää tipu lattialle. Tänään selvittiin säikähdyksellä, ehkei enää ensi kerralla jos lääkkeet jatkavat lojumista lääkekaapin päällä ja oven välissä. Eli päivän missio: mennään vielä kerran kaikki tarkistamaan, että lääkkeet ja muut myrkyt ovat koirien ulottumattomissa. Meillä piti olla. Eipä ollut.

Nirvana: In Bloom

Kesä tulee ja maa on vihreä. Alkaako vähän ideat olla loppu? En ainakaan myönnä..

Eilen satoi. Ja PK-pakkomielteisethän tietävät mitä SE tarkoittaa. Metsä on jälleen auki pienille nenille!

Tänään siis esineruutua. Viisi esinettä, suoraan edessä eka ei mitenkään piilossa kun kiinnosti muistaako koira vielä. Ja muistihan se. Oi että tuo nautti! Ensimmäinen esine siis edessä ja aika helppo, tuuli kävi myötä, joten koira juoksi ohi ennen kuin haju tuli nenään. Toinen esine myös suoraan edessä, pienen kuusen takana. Tässä meni jonkin aikaa, kun yritti jäljittää hajua kuusen juuresta. Kolme viimeistä olivat myös suoraan edessä aika kaukana. En osaa sanoa metrejä, mutta muistaakseni ihan niillä pituuden rajoilla joilla olen Roodin kanssa treenannut. Ensin juoksi ohi, juoksi yli esineestä varmaan kolme kertaa ennen kuin löysi. Toisella kertaa samassa paikassa kaarsi juuri ennen esinettä vasemmalle, mutta löysi pian. Kolmannella kertaa juoksi suoraan ja löysi heti. Viiden toiston jälkeen sai kantaa patukan kotiin onnellisena palkastaan.

Nyt pitäisi alkaa tehdä vähän suunnitelmia miten tästä edetään. Otan varmaan avustajan(lue:pikkuveli) mukaan ja alan treenata pituutta. Sitten täytyy panostaa tokopuolen reeniin, että saan aloittaa noutoharjoittelun ja näin hioa luovutuksen kuntoon.

Ja jahka tuo avustaja lakkaa torveilemasta(tällä hetkellä soittotunnilla) varmaan lähdetään koittamaan jäljestämistäkin. Jeejee!

Disturbed: Down with the sickness

Lauantaiaamu oli hirveä. Päähän sattui ja nukuin puoliinpäiviin, kun alakerrasta alkaa kuulua huutoa. Roodin olin päästänyt alakertaan aikaisemmin hakiessani särkylääkettä, ja se oli mennyt veljen kanssa ulos. Enivei, eteisestä kuului huutoa ja minä rymistelen rappuja alas yöpaidassa ja päätäni pidellen. Kaikkialla on verta. Pelästyn tietenkin kuollakseni, kunnes minulle selvitetään että se tulee Roodin käpälästä. Mistä niistä, on täysi arvoitus, koska verta oli koiran joka jalassa polviin asti. Pikaisen, hätääntyneen selvityksen jälkeen selviää, että kyseessä on vasen etukäpälä. Verta tuli aivan järjettömän paljon, eteinen suorastaan lainehti, ja käpälästä vuoti kuin hanasta kun sitä vain piti ilmassa. Olin varma että vähintään varvas on revennyt irti. Ilmeisesti ihopoimu varpaiden välistä oli revennyt, en viitsinyt kauheasti tutkia, kuin ettei tassussa enää ollut mitään terävää. Tassuun koskeminen sattui Roodia ihan kamalasti, mutta pakko oli puristaa ranteesta kunnes verenvuoto lakkasi. Tilanne oli kammottava.

Kun verenvuoto oli saatu tyrehtymään tehtiin pyyhkeistä Roodille peti keittiöön ja se joutui makoilemaan siinä koko päivän. Istuin sen vieressä, koska aina Roodin kohottautuessa verta alkoi tulla tulvimalla. No, siinä meni kivasti koko päivä. Jossain vaiheessa kannoin Roodin ulos käymään pissalla, ylläripylläri verta alkoi taas vuotaa. Aika tyhmä päivä koiran kannalta, jahtaa yhden kissan puuhun ja lasinsirpale pilaa koko päivän.

Sunnuntaina sama juttu. En päästänyt Roodia vieläkään oikein mihinkään, kun aamulla vielä tassu vuoti verta. Illalla Rood pääsi jo liikkumaan eikä verta tullut kuin muutama pisara. Maanantaina käpälä oli jo kuin ei mitään, Rood ei enää ontunut. Eilenkin jo ihan kivasti, ontui vaan kun juoksi pitkiä aikoja pihalla vapaana. Näin ollen villiinnyin ja vein sen tänään lyhyelle metsälenkille kauniin kevätsään kunniaksi. Virhe. Puolessavälissä matkaa koira juoksi kammottavaa vauhtia ohitseni ja jätti veriset jäljet. Tassu ei hidastanut koiraa ennen kuin vähän ennen kotia, kun päästiin tielle. Kovaa mennessään tuo ei ehdi ontua, joten tassun kunnon näki vain verestä. Kun päästiin sisälle käpälä piti tietenkin nuolla kunnolla, koitin katsoa teinkö suurenkin virheen kun vein Roodin metsään, mutta ei se kovin pahalta näyttänyt. Ontuu nyt paljon, mutta opinpahan pitämään tarpeeksi pitkän toipilasajan potilaalle.. Tosin koiran kustannuksella.

Pink Floyd: Learning to fly

Eilisen agilitystä. Ensimmäisenä keinu, sekä iso että pieni, koiran mukaan kumpaa mentiin. Toisena ohjausharjoittelua, valssaamista. Kolmantena iso A, neljäntenä iso puomi. Itsekseen odotellessa sai mennä keppejä ja rengasta.

Ensin siis keinu, Roodhan oli lauantaina vähän arastellut ja hypännyt pari kertaa poiskin, joten mentiin ensin pari kertaa pieni keinu. Rood meni upeasti, aivan täydellinen suoritus, oli kiinni vain minusta. Jos minä olen varma ja rohkaisen koiraa riittävästi se kyllä menee hienosti. Siirryttiin siis isolle keinulle, mikä meni ilman mitään ongelmaa. Tämän jälkeen otin vähän keppejä ja rengasta, ei ongelmia renkaassa, kepeissä ainoa ongelma olen minä, joka en oikein osaa ohjata :D Mutta kyllä se siitä, meni hienosti. Toisena osana ohjausharjoitukset, hyppy, U:n muotoinen putki ja hyppy. Minä siis aluksi hyppyjen välissä, ja koiran ollessa putkessa vaihdoin sen toiselle kädelle koiraan päin kääntyneenä. Kuivaharjoittelin ensin pari kertaa ja sitten Roodin kanssa, meni ihan okei, paitsi että Rood kääntyi putkessa ja tuli takaisin samasta päästä kuin mistä oli sinne mennytkin:S Hetken aikaa tätä tapeltua sain itseni taas käyttäytymään oikein, eli makupalat pois käsistä, jotta koira ei seuraa niitä ja sen ollessa putkessa taputan käsiäni ja innostan äänekkäästi. Itse valssaus ei tuottanut suurempaa ongelmaa.

Aalla Rood olikin hihnassa, muuten taisi olla vähivaroin irti, pisteiden välilläkin. Ei mitään ongelmaa tässä, vaikka pikkuaata olikin yrittänyt kiertää, taitaa koira jo päästä kiipeilyn makuun:P Puomikin ongelmitta, tosin himmaili vähän vauhtia ylöspäin mennessä, taisi luulla että se on keinu :D Puomin jälkeen oli tauko ja vein Roodin pihalle vähän kävelemään, en ottanut mitään luoksetuloja tms, tietenkään, olihan hetki koiran rauhoittumiseen.

Toisella kierroksella keinu meni upeasti, tosin, Rood tahtoi mennä turhan lujaa ensimmäisellä kerralla kun ei tiennyt onko kyseessä keinu vai puomi. Sen jälkeen meni aivan ideaalisti, ei arastele enää. Toisella pisteellä mentiin ympyrää, minulla oli taas ongelmia koiran putkeensaamisessa, kun en tajunnut olla ilman makupaloja.. Olen niin järjen jättiläinen. Aa ja puomikin menivät ilman ongelmia. Kyllä meistä vielä agilitykoirakko tulee :D

Loppuun otin vielä paikallaolon ohjaajan kanssa. Tykkäsin enemmän viimekertaisista ohjeista, nyt ohjeita ei ollut.. Mutta hyvin tämäkin. Liikkeiden välillä olin ottanut Roodin kanssa myös yleistä matkalaukkuilua, nautin niin kovasti niistä harjoituksista. Pidin siis koiraa irti ja kävelin mutkia sun muita ja sen piti pysyä muutaman askeleen päässä, ei seuraamista vaan yleistä kontaktinpitoa. Olen vaihteeksi niin ylpeä, että tekstistäkin melkein saa jonkun kuvan. Kaikkeen kommentti vaan "upeaa, Rood on täydellinen".

Van Halen: Jump

Agilityä!
Maanantaina oli teoriakerta jossa selvitettiin mm. agilityn historiaa ja ohjaustekniikoita. Kaikki oli tuttua niitä tekniikoita lukuun ottamatta, ja ne jäivätkin aika hämäriksi, kun mainittiin vain ohimennen:P Kurssilla on äkkiä laskettuna 12 koirakkoa, joista yhdellä mukana kaksi koiraa. Ohjaajia oli aluksi neljä, tänään kaksi uutta. Kaikki vaikuttivat loistotyypeiltä, yhdellä on vuotias bordercollie.

Koirien kanssa on harjoiteltu nyt kolme kertaa, tiistaina, torstaina ja tänään. Koitan muistaa miten nämä on menneetxD Tiistaina mentiin hyppyä, putkea, keppejä ja puomia. Hyppy tietenkin matala, putki lyhennetty, keppejä vain neljä ja puomikin matala. Rood meni ihan semihyvin, vähän arkaili puomia, varsinkin kun tipahti siltä enkä minä tampio saanut koppia. Putkikin oli vähän kumma, mutta ensikerraksi ihan kivasti, mitä nyt ajat esteiden välillä olivat tuskaa, kun Rood kaivoi maata. Tämä jäi vähän kaivelemaan. Kepit hyvin kun ensin opin ohjaamaan Roodin niistä. Ja hyppy tietysti helppo kuin mikä.

Torstaina ohjelmassa puomi, a-este, "aktivointipiste", rengas, kepit sekä hyppy ja putki samassa pisteessä. Puomi ja a-este matalia ja rengaskin taisi olla jonkin sortin harjoitusrengas, en tiedä kun en agilitystä kovin paljoa tiedä. Keppejä kuusi. Puomia mentiin itseksemme, parin kerran jälkeen Rood lakkasi pelkäämästä, tosin tippui taas mutta sain kopin. Laitoin namin alustalle esteen loppuun, jotta saisin Roodin pysähtymään kontaktille, Rood kun painatti järkyttävää vauhtia alas.. Mutta tämä auttoi, nyt menee jo hienosti! A-esteellä samaa kikkaa, koska Rood suunnilleen tippui alastulolta. Ei oikein innostunut joka kerralla kiipeämään, mutta pienellä innostuksella meni täydellisesti. Aktivointipiste oli yhtä kuin tynnyri, jota kiertämään koiria opetettiin, jottei aika kävisi pitkäksi esteiden välillä. Tämä tietysti hyödyllistä ohjaamisen kannalta. Rengas oli iisi, Rood ei edes yrittänyt hypätä muualta kuin keskeltä, tehtiin niin että jätin sen istumaan ja kutsuin toiselta puolelta. Hienosti meni. Kepeillä mokailin itse aluksi koiraa enemmän, mutta lopulta nekin menivät jo mahtavasti. Roodista sai olla tosi ylpeä. Hyppy ja putki peräkkäin olivat myös semihelppoja, putkeenmenossa oli välistä ongelmia, kun Rood on niin kiinni kädessäni ja makupalassa. Ilman makupalaa ohjatessa meni hienosti. Kaivelukin oli vähentynyt paljon, jäi tosi hyvä mieli!

Tänään esteinä rengas, hyppy ja puomi sarjassa, sitten a-este ja kepit sarjassa, keinu, ja viimeisenä putki-hyppy-putki-hyppy -"nopeusrata". Rengas edelleen "harjoitusrengas"(tai siis, voihan se olla se oikeakin, en edelleenkään tiedä), puomi keinu ja a matalia, putket jo U:n muotoisilla mutkilla, keppejä varmaan kuusi. En laskenut kun keskityin ohjaamiseen:D Aloitettiin keinulta, mikä oli vähän hankalaa kun en oikein osaa hommaani.. Loppuun taas makupala odottamaan jotta Rood pysähtyisi kontaktille. Rood hyppäsi pari kertaa alas, mutta nostin takaisin, ja loppupuolella meni jo upeasti, kun itse vaan keskityin neuvomaan koiraa oikein. Olin mielettömän ylpeä Roodista, itseäni olisi keinu varmaan pelottanut enemmän jos olisin joutunut sille kiipeämään. Seuraavana putki-hyppy-putki-hyppy -rata. Rood oli irti ja olen niin suunnattoman onnellinen siitä, kuinka hyvin se piti kontaktia(tosin makupalaan aika vahvasti) eikä lähtenyt minnekkään. Ei tosin ollut mikään nopeusrata meille, keskityin palkkaamaan Roodin joka esteen jälkeen ja pitämään kontaktin. Putken kanssa oli vähän ongelmia, kun Rood ei olisi halunnut lähteä luotani joten lyhennettiin toinen pois mutkalta. Tämä menisi paremmin jos saisin pidettyä enemmän ääntä koiran ollessa putkessa, nyt vähän rajoittaa nuhaisuuteni:P Pitää parantua ensi kerraksi, sekä oppia taputtamaan kädet täynnä sydäntä jotta rohkaisisin koiraa kulkemaan putkesta. Tämän pisteen jälkeen sarjalle rengas-hyppy-puomi. Rood oli taas vapaana, mutta vähän haahuili, kontakti ihan olematon. Se lähtikin sitten moikkaamaan äitiä radan laidalla ja minä hain sen takaisin ja komensin, olen niin ilkeä. Sen jälkeen meni hienosti, on vaan niin upea tunne ohjata sitä koiraa kun se pitää hienoa kontaktia. Parasta oli varmaan kävellä lopusta takaisin alkuun, kun Rood hyppi ympärilläni iloisena ja valmiina menemään uudestaan. Tämäkin siis hienosti, ei mitään vaikeuksia. Tosin sarjamaisuus vähän pätkii kun edelleen palkkaan koiran joka esteen välissä ja kehun sitä vuolaasti kun olen vain niin tyrmistynyt siitä että se toimii niin hyvin:D Tämän jälkeen kuitenkin viimeinen osa, a-este ja kepit. Tämä mentiin kumpaankin suuntaan. Rood oli vähän poikki, kun se ei saa mitään taukoja estesarjojen väliin. Teetän sillä tarkoituksella kontaktiharjoituksia ja vaikka mitä temppuja, koska silloin se ei ehdi kaivaa maata ja on vastaanottavaisempi. Jaksoi kuitenkin hienosti tämänkin, tosin yritti jossain vaiheessa jo vähän huijata kierämällä a-esteen, mutta ehdin onneksi esteen toiselle puolelle sitä ennen estämään makupalan saamisen. Syytän kuitenkin ohjaamistani tästäkin, kun otin vähän kauempaa ja selkeämmin Rood meni hienosti. Tykkäsin tosi paljon tämän sarjan vetäjästä, neuvoi minua hyvin ja kehuikin vielä:D Ohjaan kepit kuulemma hyvin, en ihan tiedä mitä sillä tarkoitti, selitti jotain suunnastani koiraan ja vaikka mitä, meni ihan yli mutta olen silti totta kai iloinen. Hyvä että minäkin osaan, koira ainakin osaa jo mahtavasti. Tämän jälkeen oli tauko ja vein Roodin pienelle kävelylle pellon ympäri ja sitten sama alusta. Lopuksi otettiin vielä jokaisen kanssa erikseen paikallaolo- ja luoksetuloharjoitukset, sitä mukaan kun kukin koirakko valmistui radasta. Oli tosi hienoa saada henkilökohtaista opetusta niin tarkkaan, vetäjät ovat loistavia. Sain hienoja vinkkejä siihen, miten saan parannettua Roodin luoksetuloa häiriössä, jotenkin niin ilmiselviä mutten silti ollut niitä tajunnut. Neuvoi myös, miten saan käytettyä pakotteita ilman että Rood menee lukkoon, ja vähän kanavoimisestakin. Jäi aivan loistava mieli minulle, toivon mukaan myös koiralle, joka nyt on aikas poikki ja nukkuilee tuolla jossain. Maanantaina jatketaan.

Die Ärzte: Wie es geht

Taas treeniselvitystä.

Tänään taas sekavaa ja innokasta ulkotreeniä. Otin patukalla, eka kerta kun käytän patukkaa Roodin tottikseen. Rood oli vähän hukassa, mutta ne pätkät kun tajusi mitä tehdään meni upeasti. Otin tosi lyhyen paikallaolonkin ja päätin luoksetuloon, mistä sivulle ja palkka. Aivan upea kokonaisuus, vaikka olikin vähän arpomalla, myös eka kerta kun olen noin pitkälti yhdistellyt liikkeitä. Lisäilen edelleen tätä ulkotreeniä, että saan koiran keskittymiskyvyn pidemmäksi.

Ja superhyperihanaa: Ilmoitin Roodin agilitykurssille maaliskuussa. Huhtikuussa mennään viettämään tokoviikonloppua Huittisiin, jos järjestyy. Ja sovin kouluttajan kanssa, että aletaan pitää kahdenkeskisiä koiratreenejä, kun ei paikkakunnalta kerran löydy muita innostuneita. Niitä tosin vasta kun vähän lämpenee.

Näin lyhyt tänään. Täytyy palata lukion ääreen kun loma loppui.

YUP: Sanomisen pakosta

Pakko välistä taas pitää ääntä. Eli tämän päivän reeniä. Seuraamista pihalla. Oli vähän ongelmaa saada koira keskittymään minuun, mutta vain vähän. Otin lyhyitä pätkiä, vaan sen verran kun koira jaksoi keskittyä, kävin sisällä lukemassa lehteä ja menin kohta takaisin ulos, missä koira istui jo kuistilla odottamassa "joko jatketaan". Rood oli välistä hyvinkin motivoitunut, puri kättäni vähän väliä, kun oli niin innoissaan makupaloista ja niiden perässä juoksemisesta. Palkkana siis makupalat, koska koira oli niin vauhdikas, ettei tarvinnut mitään viettiä nostavaa palkkaa, tosin, tilaisuutta hyväkseni käyttäen Rood sai myös muuta palkkaa välillä, esim. vapautus liikkeestä käskyllä "pus kii" mikä tarkoitta että Rood saa luvan jahdata kissaa. Eli siis, erittäinkin päätöntä ja suunnittelematonta treeniä. Mutta hauskaa meillä kummallakin oli :D

Palveluskoiralehti tuli, niin sain taas motivaatiota treenata, kun aloin tutkia koekalenteria. Nähdään sitten, koska sinne kokeeseen mennään, tuskin nyt ihan keväällä ainakaan. Rood kyllä seuraa iloisesti ja upeasti, mutta keskittymiskyky ei ole vielä mikään hyvä, ja paikallaolo on ihan kesken. Mutta minä vietän nyt ansaittua talvilomaa, joten enköhän pääse sen paikallaolotreeninkin alkuun.. Jos saisi nämä tottisjutut lumen aikana kuntoon, niin lumen sulettua voitaisiin alkaa reenata jälkeä :D

Sekavaa. Ja sisällötöntä. Mutta sanomisen pakosta.

Rauno Repomies: Nuoruuden kellot

Pääsin telkkariin. Katsokaa koiraihmiset, jos tekin olisitte siellä!

Yle Areena (linkki Pasilan koiraihmiset-jaksoon)

Kaksi ryhmää, joiden kanssa ei ryppyillä. Oikeistomafia ja koiraihmiset.

System Of A Down: War

Eilisen ohjelma: sota.

Ruuan jälkeen otettiin oikein perheen yhteistä harrastelua, eli jäniksenmetsästystä! Äiti kieltäytyi osallistumasta, mutta minä, isä, veli ja koira oltiin kaikki innolla mukana. Aseet kantoon ja metsälle! No, Rood ei kyllä saanut pyssyä, kun sillä ei ole edes aseenkantolupaa tai metsästyskorttia. Se toimi jäniskoirana.

Homman nimi: Minä ja veli passiin ja isä tulee koiran kanssa ajamaan jänikset liikkeelle. Kivasti meni tunti, jäniksistä ei näkynyt jälkeäkään. Siis oikeasti, yöllä oli satanut lunta, mutta sillä ei ollut kuin peuran, ketun, kissojen ja hiirien jälkiä. No, koira ainakin sai liikuntaa ja me muut syyn juoksennella metsässä haulikoiden kanssa. Tunnin jälkeen isä kyllästyi ja jatkettiin veljen kanssa. Ja sitten paimenkoira ryhtyi toimiin! Jälleen se toi minulle peuran, lehmän tällä kertaa, ja minä huudan kuin syötävä että kohta olen taas peurantalloma. Peura sentään väisti, ei tarvinnut haulikolla ampua silmille. Olisin ollut aika epämiellyttävä tapa kuolla sille eläimelle.

Eli Rood The Metsästyskoira repuutti jäniksenajokokeensa:D Tosin, ei ole sen syy. Eihän jäniksistä näkynyt jälkekään. Joku oli varmaan jo aamulla käynyt ne teurastamassa.

Päätin sitten senkin, että se kiima sai jo luvan loppua. Lauantaina käytiin moikkaamassa kaverini uroskoiraa, Dose the Huskyä. Dosea olisi kyllä pikkulikka kiinnostanut, mutta Rood ajoi tungettelevan piskin pois. Ei kai se nyt keski-ikäisiin miehiin sekoa, nuori tyttö..

Ja sunnuntaina meitä kävi moikkaamassa Roodin vakipoikaystävä, Rasa Lapinkoira. Rasalle olisi varmaan antanutkin ellei omistajat olisi kaiken aikaa kytänneet silmä kovana ettei vaan aleta rietastella. Into kun ei oikein riittäisi pikkupiskien hoitoon :D

Enivei, kaikki samaa vanhaa ja onnellista.

Blink182: All the small things

Kaikkea pientä ollaan tehty. Olen tehnyt aivan MIELETTÖMIÄ muistiinpanoja kaikesta, siis ihan kaikesta, elämän tarkoituksesta asti aina niihin koulutuksellsiiin juttuihin. Osa on selvempää kuin osa. Esimerkiksi seuraamisessa ollaan edistytty minimaallisesti, mutta kuitenkin, opetan siis ensin suoran sivulletulon ja sen jälkeen alan edetä seuraamisliikkeeseen. Olen vähentänyt apuja jo aivan hurjasti, Rood osaa jo itse korjata asentonsakin, jos en heti palkkaa. Hienoa!

Luoksetulon alkeitakin aloittelen jo, ongelmana oli ensinnäkin käsky, koska palveluskoirakoesäännössä on maininta, että käskyt saa(vai täytyy) esittää omalla äidinkielellään. No, tänne on jo käytössä luoksetulossa jota käytän yleisesti, ja tule -käskyä huutelen muuten kaiken aikaa. Joten, otin käskyn "luokse", enpä ole sellaistakaan kuullut käytettävän, mutta käy hyvin. Ensin ajatuksena oli opettaa niin, että istun itse keittiöjakkaralla, ja ohjaan koiran makupalalla jalkojeni väliin istumaan, niin että asennosta tulee suora, koska jalkani estävät koiraa menemästä vinoon, ja siitä sitten kehittelemään. Koitin, mutta se ei oikein ollut minun juttuni(ei varmaan Roodinkaan, se jäi aika kauas, minun mielestäni siis). Vaihdoin opetusmenetelmän sellaiseen, että juoksen takaperin, ja kun Rood tulee luo, pysähdyn äkisti, niin että se "törmää" jalkoihini, tai vaihtoehtoisesti pyllähtää istumaan, kun minä nostan namia niin että se.. keikahtaa. Olipas selkeää. Noh, enivei, näin on mennyt ihan okei, paitsi että se istuminen saattaa mennä välillä aika vinoon.. Ei tuosta kyllä tokokoiraa tule, kun minä en jaksa säätää tarpeeksi pikkutarkasti:D No, minun palveluskoira.

Ja paikallaolon alkuharjoituksena meillä on yksinkertaista maahanmenoa, tosi nopeaa ja intensiivistä reeniä, jotta saisin tuon menemään suoraan. Muuten se vaan lysähtää ihmeelliseen kiemuraan. Naksuttimella tätäkin, kuten noita muitakin.

Siinä vähän selvennystä meidän treeneistä. Katsotaan mihin päästään, vai päästäänkö mihinkään.

Ja btw, kuinka kauan koiran kiima kestää:S Tuntuu ettei se ikinä lopu..